Absoluuttinen voima on suurin voima, jonka lihas voi käyttää tahattomien ärsykkeiden vaikutuksesta. Vaikka se on suurin voimapotentiaali yksilön lihaksissa, kehossa on reseptoreita, jotka estävät sen saavuttamasta tätä tasoa säännöllisesti. Tämä johtuu siitä, että tämän voiman jatkuva käyttö voi vahingoittaa kehoa. Keho ohittaa nämä reseptorit hätätilanteissa, jotta se voi toimia optimaalisella tasolla. Maksimaalisen voiman saavuttamiseksi kehonrakentajat harjoittelevat usein tavoitteena saavuttaa suurin mahdollinen prosenttiosuus absoluuttisesta voimasta.
Absoluuttisen lujuuden tarkka taso on mahdollista mitata laboratorioympäristössä. Kiinnittämällä elektrodit lihakseen tuloksena olevat tahattomat nykäykset näyttävät suurimman mahdollisen vaivan määrän ilman kohteen tietoista osallistumista. Tarkan lukeman saamiseksi virta nostetaan niin korkealle kuin kohde kestää.
Useimmissa tilanteissa keho pidättäytyy käyttämästä energiaa absoluuttiseen voimarajaan asti. Vaikka liikunta – erityisesti voimaharjoittelu – voi tuoda henkilön lähemmäksi tätä tasoa, kehossa on muita prosesseja, jotka eivät ole tietoisen hallittavissa ja jotka estävät lihasresurssien täyden käytön. Yleensä keho käyttää absoluuttista voimaa vain äärimmäisissä tilanteissa, kuten elämän ja kuoleman asioissa, joissa tarvitaan ylimääräisiä energiavarastoja. Siksi joku, jota ei tavallisesti pidettäisi erityisen vahvana, voisi yhtäkkiä suorittaa hämmästyttäviä voimavaroja hätätilanteessa.
Suurin voima on ylin taso, jonka henkilö voi saavuttaa vapaaehtoisesti. Tätä kynnystä voidaan nostaa harjoittelulla ja tulla hyvin lähelle absoluuttisen voiman tasoa, mutta ei ole todennäköistä, että henkilö pystyisi saavuttamaan 100%. Tämä johtuu osittain siitä, että keho on tarkoitettu kestämään vain niin paljon rasitusta pitkällä aikavälillä. Se johtuu myös siitä, että keholla on myös aina oltava voimavara, jota se voi käyttää vaarallisina aikoina. Suurimman voiman taso voidaan mitata yksinkertaisilla harjoituksilla, kuten kyykkyillä ja painojen toistolla.
Muita vahvuuksia ovat samankeskinen, epäkeskinen ja isometrinen. Ensimmäinen on energian määrä, jonka lihas voi käyttää supistettaessa. Eksentrinen energia on lihaksen voima, kun se venytetään. Monenlaisilla harjoituksilla lihakset vaihtavat edestakaisin tällaisten energioiden välillä suorittamalla toistoja ja muita vastaavia liikkeitä. Isometrinen on voimataso, jonka henkilön on pidettävä painossa tai asennossa.