Kirjallisuudessa abstrakti kuva on kieli, joka kuvaa tuntemuksia tai kokemuksia, joilla ei ole fyysistä rinnakkaisuutta, kuten ideoita, käsitteitä tai tunteita. Se eroaa konkreettisista kuvista, jotka kuvaavat fyysisiä esineitä ja tuntemuksia, kuten värejä, ääniä ja muotoja. Tämä eroaa abstraktista kuvataiteesta, vaikka abstraktilla taiteella ja kirjallisuuden abstrakteilla kuvilla on yhteinen motivaatio: ilmaista jotain, jota ei voida havaita visuaalisilla tai aistillisilla keinoilla. Vaikka useimmat ihmiset tulkitsevat konkreettisen sanan “keltainen” yleensä samalla tavalla, jokainen ihminen reagoi eri tavalla sanaan “luonnoton”. Taiteilijan tai kirjailijan haasteena on välittää abstrakti ajatus tavalla, joka välittää aiotun vaikutuksen suurimmalle osalle tai koko yleisölle.
Kieli on tapa jakaa kokemuksia ja ideoita ja kaventaa kuilua yksilöiden välillä, joilla on erilaisia näkemyksiä ja taustoja. Fyysisen maailman asiat ovat suhteellisen yksinkertaisia ilmaista; useimmat ihmiset voivat visualisoida käsitteitä, kuten “pyramidi”, “nainen” ja “alligaattori” pienellä vaivalla. Abstraktit käsitteet ovat kuitenkin vaikeampia. Esimerkiksi käsitteet “vaikuttava”, “kaunis” ja “pelottava” ovat subjektiivisia arvioita, jotka jokainen tulkitsee eri tavalla. Kirjoittaja, joka yrittää välittää näitä käsitteitä, saattaa joutua valitsemaan eri sanoja tai lisäsanoja halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Abstrakteilla kuvilla yritetään kuvata laajaa ihmiskokemusta, joka ei rajoitu fyysiseen maailmaan. Tämä voi sisältää käsitteitä, kuten “ääretön” ja “nolla”, yhteisiä ajatuksia, kuten “vapaus” ja “syy”, ja kokemuksia, kuten “kuolema” ja “ylpeys”. Vaikka ne ovat universaaleja käsitteitä, ei ole olemassa yleisesti tunnustettua kuvaa tai aistimusta niiden kuvaamiseksi. Informaatiokirjoittajien, kuten toimittajien ja tutkijoiden, on käytettävä tarkkaa kieltä kuvaamaan abstrakteja käsitteitä tarkasti. Vakuuttavilla kirjailijoilla, kuten kirjailijoilla, on erilainen haaste: välittää hahmojensa abstrakteja kokemuksia ja tunteita, jotta lukijat ymmärtävät ja jopa ymmärtävät heitä.
Sanaa “abstrakti” käytetään usein kuvaamaan 20 -luvun kuvataiteen liikkeitä, kuten abstraktia ekspressionismia. Maalarit ja muut taiteilijat luopuivat esitystekniikoista luoden kuvia, joilla ei näennäisesti ollut juurikaan yhteyttä todellisuuteen. Voitaisiin sanoa, että heidän motivaationsa oli ilmaista käsitteitä ja kokemuksia, joilla ei ollut visuaalista rinnakkaisuutta, samoin kuin abstraktien kuvien käyttö kirjallisuudessa. Kirjallisella kielellä on näissä tapauksissa etu kuvataiteeseen nähden; kirjailija, joka haluaa ilmaista suruaan, voi käyttää sanoja kuten “melankolia”, “suru” tai “masennus” ja muokata niitä adjektiiveilla ja muilla kuvaavilla termeillä. Maalarilla, joka haluaa ilmaista surunsa käsitteenä, ei ole niin luotettavia tekniikoita.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuvataiteen abstraktit kuvat ovat välttämättä satunnaisia. Abstraktit taiteen pioneerit, kuten Wassily Kandinsky, tutkivat ajatusta, että jotkut värit, muodot ja viivat voisivat välittää käsitteitä, joilla ei ollut vastaavaa fyysistä kuvaa. Rosoiset linjat voivat esimerkiksi kuvata häiriöitä tai kaaosta ehdottamalla lasinsiruja, vaikka yleisö ei olisi tietoisesti tiennyt yhteydestä. Saman aikakauden aikana varhaiset sarjakuvataiteilijat alkoivat käyttää omia abstrakteja kuvamuotojaan sivulla. Esimerkiksi sanasta ilmapallo on tullut laajalti tunnustettu symboli ei-visuaaliselle puhekäsitteelle, jopa sarjakuvakentän ulkopuolella.