Sopimus on eräänlainen keskinäinen sopimus, usein kahden maan välillä. Kaksi eri mieltä olevaa maata sallii usein edustajien päästä epäviralliseen kompromissiin, sopimukseen tai ratkaisuun valmistautuessaan viralliseen sopimukseen tai sopimukseen. Ennen kuin virallinen sopimus on allekirjoitettu tai muuten ratifioitu, väliaikainen sopimus mahdollistaa vihollisuuksien tai muiden kielteisten toimien pysäyttämisen. Ajatuksena on, että sopimukset osoittavat vilpittömästä halusta päästä muodolliseen, pysyvään sopimukseen.
Oikeudelliselta kannalta katsottuna sopimus ei yleensä ole täytäntöönpanokelpoinen. Esimerkiksi Kioton sopimus on vapaaehtoinen sopimus joidenkin maailman suurimpien valtioiden välillä. Tässä sopimuksessa hahmotellaan lupauksia, että jos yksi maa vähentää kasvihuonekaasupäästöjään, sen naapurit suostuvat tekemään samoin. Maat sitoutuvat vapaaehtoisesti osallistumaan ja noudattamaan sopimusten ehtoja. Jos maa rikkoo kompromissiehtoja, sen naapurimaat eivät voi tehdä lainmukaisesti vaatimuksia.
Vaikka sopimus ei tyypillisesti ole laillisesti täytäntöönpanokelpoinen sopimus, tällaisen kompromissin rikkominen erityisesti arkaluonteisissa kansainvälisissä asioissa voi vahingoittaa vakavasti maan mainetta ja luotettavuutta. Useimmat diplomaatit noudattavat sopimusta sitovana lupauksena edellyttäen, että sovinto saavutetaan eettisissä olosuhteissa niiden kanssa, joilla on valtuudet hyväksyä tällaiset järjestelyt. Vaikka kansainvälisten suhteiden herkkä tasapaino perustuu vahvasti tällaisiin lupauksiin, ymmärretään myös, että kaikki tilapäiset ratkaisut eivät johda pysyvään tai muodolliseen sopimukseen.
Vaikka sopimussopimusta sovelletaan yleensä kansainvälisiin sopimuksiin, tällaisia selvityksiä sovelletaan myös kotimaan järjestelyihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa -Britanniassa, Saksassa ja muissa maissa kotimaiset velkasitoumukset perustuvat sopimukseen ja tyydytykseen. Toisin sanoen kahden osapuolen välistä sopimusta voidaan muuttaa, jos molemmat osapuolet sopivat vapauttavansa toisen tietyistä alkuperäisessä sopimuksessa määritellyistä suoritusstandardeista.
Sopimuksen ja tyytyväisyyden käsitteen kuvaamiseksi voidaan harkita urakoitsijan ja asiakkaan välistä suhdetta. Asiakas A hankkii ammattilaisen rakentamaan aidan kiinteistönsä ympärille, ja palkkiot maksetaan vaiheittain työn valmistuttua. Lopullinen maksu erääntyy hankkeen päätyttyä. Valmistuttuaan asiakas A valittaa huonommista materiaaleista, kun hevonen törmää aitaan ja rikkoo useita kiskoja. Tämän seurauksena hän kieltäytyy suorittamasta loppumaksua.
Tutkittuaan asiakkaan A valituksen urakoitsija myöntää, että aidoissa käytetyt materiaalit ovat huonolaatuisia. Urakoitsija suostuu luopumaan lopullisesta maksustaan sen sijaan, että se kattaisi uuden, ylivoimaisen aidan kulut koko kiinteistön ympärille. Asiakas A suostuu siihen, että vastineeksi säästetyistä rahoista hän hyväksyy huonomman aidan. Muutettu sopimus on esimerkki sopimuksesta ja tyytyväisyydestä. Molemmat osapuolet sopivat uudesta sopimuksesta, jolla tyydytetään alkuperäisen sopimuksen alijäämä ja saavutetaan molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisu.