Kieliopit käyttävät termiä accusative absoluuttinen kuvaamaan erityistä rakennetta joillakin kielillä. Se on tietyssä mielessä lauseke, joka ei voi pysyä yksinään ja jolla on vain vähän tai ei lainkaan merkitystä, paitsi jos se otetaan yhdessä muun lauseen kanssa. Se on rakennettu akuutissa tapauksessa useimmiten substantiivina tai pronoomenina, joka on liitetty predikaattiin ja josta puuttuu äärellinen verbi. Akutatiivinen ehdoton esiintyy kreikan, latinan ja englanninkielisessä kieliopissa, mutta sillä on erityinen merkitys nykyaikaisessa saksan kieliopissa. Ymmärtäminen, mitä absoluuttisella rakentamisella ja akuutilla tapauksella tarkoitetaan, voi auttaa selittämään tämän nimenomaisen kieliopillisen rakenteen.
Absoluuttinen rakenne ei liity kieliopillisesti lauseen aiheeseen ja predikaattiin, ja se on lauseen looginen osa vain kontekstin perusteella. Tämä voi saada sen muistuttamaan roikkuvaa partitiiviä, mutta vaikka roikkuva partisiimi aikoo kuvata tai muuttaa substantiivia, absoluuttinen rakenne ei. Accusatiivista tapausta kutsutaan myös objektiiviseksi tapaukseksi englanniksi; sitä sovelletaan substanateihin ja pronomineihin, jotka ovat lauseen kohteita, olivat ne suoria tai välillisiä. Jotkut kielioppilaiset kuvaavat akusatiivia tapaukseksi, johon loput lauseesta viittaavat, koska se selventää, kuka tai mikä saa verbin toiminnan.
Aksusatiivinen absoluuttinen muodostuu substantiivista tai pronominista accusatiivisessa tapauksessa ja sijoitetaan absoluuttiseen rakenteeseen ilman äärellistä verbiä. Äärelliset verbit ovat perinteisiä toiminta -verbejä, kuten juoksu tai tanssi; ei-äärelliset verbit ovat niitä, jotka edellyttävät suoran esineen järkevyyttä, kuten olemista, omistamista tai ostamista. Englanninkielinen esimerkki akuutatiivisesta absoluutista on lauseessa “Hän on veljeni, lainasin hänelle rahat”, jossa “hän on veljeni” sisältää ei-äärellisen verbin ja pronominivin akuutissa tapauksessa.
Saksan kieliopissa akuuttiivista absoluuttia käytetään tyypillisesti substantiivilauseen kanssa. Tällä tavalla käytetty rakenne kuvaa jotain aiheeseen liittyvää. Esimerkiksi lause “Sateenvarjo kädessä, hän tuli kauppaan” sisältää akuuttisen ehdottoman “sateenvarjon kädessä”, mikä osoittaa, että kohteella “hän” on sateenvarjo. Saksa käyttää edelleenkin akuuttiivista tapausta lauseobjekteihin, joita subjektit käyttävät, mutta ei käytä absoluuttisia rakenteita englannin tavoin. Sekä englanniksi että saksaksi akuutti -absoluutista puuttuu kuitenkin edelleen suora kieliopillinen yhteys muuhun lauseeseen, joten se ei ole itsessään järkevä.