Acrodermatitis chronica atrophicans (ACA) on ihosairaus Lymen taudin tai Lymen borrelioosin jälkivaiheissa, jonka aiheuttaa tarttuva organismi nimeltä Borrelia burgdorferi tai Borrelia afzelii. Acrodermatitis chronica atrophicans -taudissa iho kärsii vähitellen surkastumisesta, joka pienenee, koska solujen koko ja määrä vähenevät. Tällä taudilla, jota kutsutaan myös Herxheimerin taudiksi tai primaariseksi diffuusiksi atrofiaksi, on varhainen tulehdusvaihe, jossa esiintyy hajanaista tai paikallista punoitusta tai sinertävänpunaista värimuutosta ja ihon turvotusta voidaan havaita. Kun se leviää, raajojen ojentaja- ja nivelpinnat tulevat osallisiksi. Ihovaurioiden leviäminen on syy, miksi niitä kutsutaan erythema migransiksi.
Acrodermatitis chronica atrophicansin myöhäisessä vaiheessa esiintyy selvää fibroosia, skleroosia ja atrofiaa. Tämän seurauksena iho rypistyy ja löysää, mikä aiheuttaa hiustenlähtöä. Jotkut ihmiset saattavat löytää näkyvästi skleroottisia laastareita ja fibroottisia nauhoja sääriluun tai kyynärpään yläpuolelle, joita kutsutaan vastaavasti pretibiaalivyöhykkeiksi ja kyynärpäänauhoiksi. ACA: n tiedetään aiheuttavan perifeerisen hermoston ongelmia, kuten allodyniaa, kipua tavallisilla ei-kivuliailla ärsykkeillä. Muut ihmiset kokevat jatkuvaa tai ajoittaista kipua raajoissaan, ja nämä ongelmat luokitellaan perifeerisiksi neuropatioiksi.
Acrodermatitis chronica atrophicansin diagnosoimiseksi tarvitaan vahvistus ihovaurioiden ja pehmopaperimaisen ihon esiintymisestä sekä serologinen testaus ja ihon biopsia. Veren uutto tarvitaan seerumin immunoglobuliini G (IgG) -pitoisuuden määrittämiseksi, joka on kohonnut suurimman osan ajasta. Varhaisten ACA -ihovaurioiden biopsia osoittaa tulehduksellisten solujen esiintymisen dermiksessä yhdessä lymfosyyttien ja plasmasolujen kanssa, rete -harjanteiden menetyksen ja elastisten kuitujen sekä solujen koon ja määrän vähenemisen. Verisuonten laajentumista tai laajentumista ja rasvasoluja muistuttavien vakuolien muodostumista voi esiintyä. On myös fibroosia, jota merkitsee lisääntynyt kollageenia tuottavien solujen määrä, nimeltään fibroblastit, kollageeniniput ja skleroosi, tai paksujen kollageeninippujen muodostuminen.
Acrodermatitis chronica atrophicans hoidetaan parhaiten sen alkuvaiheessa. Aine on tarttuva spirochete, joten tämän tilan ensisijainen hoito sisältää joko doksisykliinin tai penisilliinin neljän viikon ajan. Kun acrodermatitis chronica atrophicans saadaan kiinni myöhäisessä vaiheessa, voi olla vaikeaa kumota ylä- ja alaraajojen surkastuminen ja liikkeiden rajoittaminen. Antibioottihoidon lisäksi kroonista atrofiaa sairastavien tulisi käydä kuntoutushoidossa.