Aktiivinen ääni on termi, jota käytetään tunnistamaan verbin käyttötyyli englanniksi. Kun verbiä pidetään aktiivisena, verbin aihe suorittaa jonkin toiminnon objektille. Vaihtoehtoa pidetään passiivisena äänenä, jossa kohde ja kohde käännetään ja kohde vastaanottaa toiminnon. Tällä tavoin aktiivisten verbien katsotaan usein olevan elävämpiä ja kuvaavampia kuin passiiviset vaihtoehtonsa ja antavat lauseen aiheelle oikean fokuksen.
Transitiiviset verbit – verbit, joiden aiheet vaativat esineen muodostaakseen täydellisen lauseen – ovat ainoat verbityypit, joilla voi olla ääni. Esimerkkilauseessa “Jane löi Tommyä” verbiä “löi” käytetään aktiivisessa äänessä osoittamaan, mitä Jane teki Tommylle. Vaihtoehtoisesti passiivisella äänellä “Jane sai iskun Tommylle” kuuluu pidempään ja muuttaa lauseen painopisteen Jane: sta Tommyksi.
Edellä esitettyjen yksinkertaisten esimerkkien perusteella tulee esiin joitakin aktiivisen äänen merkittäviä piirteitä. Useimmissa tapauksissa passiiviset verbit ovat jonkinlainen verbi “olla”, kuten “on, oli, oli, oli”. Jos lukija etsii yhtä näistä taivutuksista, se voi nopeasti paljastaa, käyttääkö lause aktiivista vai passiivista ääntä. Lauseet tai lauselausekkeet, jotka on kirjoitettu aktiivisella äänellä, poistavat myös preposition, mikä vähentää liian sanallisia lauseita tietystä sävellyksestä. Passiivisen lauseen muuttaminen yhdeksi aktiivisen äänen lauseeksi on siis usein aiheen ja objektin vaihtaminen, “be” -verbin ja siihen liittyvän preposition poistaminen ja aiheen antaminen verbille, joka kuvaa mitä se tekee esine.
On kuitenkin tapauksia, joissa verbi “olla” löytyy lauseista, jotka käyttävät aktiivista ääntä. Harkitse esimerkkilauseita: “Tommy veti Janea hiuksista.” Mitä kutsutaan progressiiviseksi konjugaatioksi, verbiä “olla” voidaan käyttää verbin nykyisen partikkelin kanssa, joka näyttää edelleen toiminnon suorittavan kohteen. Käyttämällä progressiivista konjugaatiota edellä olevasta esimerkistä tulisi seuraava: “Tommy vetää Janea hiuksista.” Molemmat lauseet osoittavat, mitä kohde Tommy suorittaa Janea kohtaan, vaikka toisessa lauseessa käytetään käännöstä “olla”.
Progressiivinen konjugaatio ei ole ainoa tapa, jolla passiivinen ja aktiivinen ääni saatetaan sekoittaa. Joskus passiivinen verbi sisältyy lauseeseen. Otetaan esimerkiksi lause “Janen antama isku opetti Tommylle arvokkaan opetuksen.” On olemassa epäsuora “se oli”, joka jos kirjoitetaan ennen verbiä “annettu”, tekisi lauseesta liian sanallisen. Vaikka “olla” -taivutus ei todellakaan näy lauseessa, sen implikaatio antaa lauselauseelle silti passiivisen äänen.