Vammaisten amerikkalaisten laki eli ADA on kongressilaki, jonka ensimmäinen presidentti Bush allekirjoitti vuonna 1990. ADA on suunniteltu suojaamaan fyysisesti tai henkisesti vammaisia ihmisiä syrjinnästä työelämässä, asumisessa, koulutuksessa ja kaikissa muissa julkiset palvelut. ADA: n mukaan vammaisuus luonnehditaan “fyysiseksi tai henkiseksi vammaksi, joka rajoittaa merkittävästi suurta elämäntoimintaa”.
Yksi ADA: n lausunnoista on, että työpaikka ei saa syrjiä pätevää ehdokasta vamman perusteella. Tämä sääntö koskee kaikkia työllisyyden osa -alueita, muun muassa työnhakijoita, etenemistä, irtisanomista ja työntekijöiden korvauksia. Työnantajien on pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin tarjoamaan sopivia tukijärjestelmiä vammaisille.
ADA sisältää myös osia, jotka on omistettu julkisille palveluille ja julkisille majoituspaikoille, mukaan lukien julkinen liikenne, kuten bussit tai junat, ja kaupalliset yritykset, kuten salongit tai kirjakaupat. ADA toteaa, että kaikkien julkisten paikkojen on mahdollistettava vammaisen henkilön pääsy ja nautittava tarjotuista palveluista. Monissa tapauksissa kanteet nostetaan tämän otsikon alle, koska yritys ei ole “saavutettavissa” – eli se ei tarjoa sopivia keinoja liikuntarajoitteisille, kuten pyörätuolilla oleville.
Rakennusten, jotka on rekisteröity historiallisiksi kohteiksi, ei kuitenkaan yleensä tarvitse noudattaa ADA: n standardeja. Tällaisten laitosten on tehtävä kaikkensa päästäkseen rakennukseen, mutta vain siltä osin kuin rakennuksen alkuperäinen luonne ei vahingoitu millään tavalla.
ADA: n viimeisessä osassa käsitellään tietoliikennettä, ja siinä todetaan, että vammaisten, erityisesti kuulo- tai puhevammaisten, on oltava käytettävissä asianmukaisia viestintätekniikoita. ADA: n tämän osan vuoksi telettikirjoittimet ja muut vammaisten koneet asennettiin julkisille tiloille kaikkialla Yhdysvalloissa 1990 -luvun alussa.
ADA on perustamisestaan lähtien saanut kritiikkiä monilta ryhmiltä ja yksilöiltä eri syistä. Jotkut sanovat, että masennuksen kaltaisten tilojen ei pitäisi kuulua ADA: n piiriin, eivätkä halua myöntää majoitusta tällaisiin olosuhteisiin. Toiset ovat huolissaan siitä, että ADA on lisännyt mahdollisuuksia oikeudenkäynteihin tahattoman syrjinnän vuoksi. Suurin osa valituksista tulee kuitenkin todennäköisesti vammaisilta itseltään, jotka väittävät, että ADA on tehnyt vain vähän esteettömien rakennusten rakentamisen turvaamiseksi. Yleisesti ottaen ADA on kuitenkin auttanut merkittävästi tekemään yrityksistä ja julkisista tiloista Yhdysvalloissa vammaisten saavutettavampia.