Adenoviruksen geeniterapia on tieteellinen tekniikka, jota käytetään geneettisten häiriöiden hoitoon. Se toimii korvaamalla tai täydentämällä epänormaalia geneettistä materiaalia normaalilla geneettisellä materiaalilla. Tämä tekniikka on vielä kehitysvaiheessa, ja ennen kuin sitä voidaan käyttää laajasti, on ratkaistava useita haasteita ja käsiteltävä eettisiä kysymyksiä.
Adenovirukset ovat virustyyppi, joka aiheuttaa ihmisille hengityselinten, suoliston ja silmätulehduksia. Tunnetuin adenovirus on flunssa. Nämä virukset tarttuvat yleensä ilmassa olevien hiukkasten kautta, kuten aivastuksesta tai yskästä, mutta adenovirusgeeniterapiassa ne kohdistuvat tarkemmin. Tämä tehdään yleensä ruiskuttamalla henkilöön virus tai yhdistämällä virus henkilön soluihin laboratoriossa ja tuomalla sitten solut uudelleen henkilölle.
Viruksia käytetään geeniterapiassa, koska ne ovat kehittyneet toimittamaan geneettisen materiaalinsa eläviin soluihin tehokkaasti ja nopeasti. Geeniterapia hyödyntää tätä tosiasiaa ja käyttää viruksia, jotka tavallisesti aiheuttavat ihmisille infektioita, antamaan heille normaalin geneettisen materiaalin. Tämä tehdään viruksen geneettisellä muokkauksella sen luonnollisen geneettisen materiaalin poistamiseksi ja korvaamiseksi jollakin muulla. Adenovirusta käytetään vektorina, jota kutsutaan myös kantajaksi, adenovirusgeeniterapiassa, mutta muita viruksia, kuten retroviruksia ja herpes simplex -virusta, käytetään myös geeniterapiassa.
Adenoviruksen geeniterapia ja muut geeniterapiat ovat edelleen kokeellinen tekniikka, ja paljon tutkimusta ja kehitystä on vielä tehtävä, ennen kuin se voi olla yleinen hoito sairauksille ja geneettisille häiriöille. Tutkijat pyrkivät edelleen kohdistamaan tiettyjä soluja adenovirusgeeniterapialla ja luomaan pitkäaikaisia tuloksia. Kehon oma puolustus voi aiheuttaa ongelmia hoidossa, jos immuunijärjestelmä hyökkää adenoviruksen kimppuun ja tekee sen tehottomaksi tai reagoi liian vaaralliseen tulehdukseen. Yhden geenin aiheuttamat häiriöt ovat parhaita ehdokkaita geeniterapiaan, koska useiden geenien kohdentaminen on paljon monimutkaisempaa ja vaikeampaa.
Vielä ei ole varmaa, onko adenovirusgeeniterapia turvallinen hoito väestölle tai mitä terveysriskejä se voi aiheuttaa. Tähän hoitoon liittyy myös eettisiä kysymyksiä, mukaan lukien kysymys siitä, kuka päättää, mitä geenejä pidetään normaaleina tai epänormaaleina, ja onko kaikki vammat ja häiriöt parannettava ja estettävä. Geeniterapia on myös tällä hetkellä erittäin kallista, mikä herättää kysymyksen erilaisesta hoidon saatavuudesta tulojen perusteella. Tätä tutkimusta säännellään huolellisesti sen varmistamiseksi, että se tehdään turvallisesti.