Mikä on Adien oppilas?

Adien pupilli on neurologinen sairaus, jolle on tunnusomaista herkkyyden puute silmän valolle. Silmä reagoi normaalisti hyvin nopeasti valotasojen muutoksiin ja mukautuu hyvin nopeasti estääkseen näön hämärtymisen. Potilaalla, jolla on Adien oppilas, yhdellä tai useammalla silmällä voi olla viivästynyt vaste, eikä ole harvinaista, että yksi oppilas laajenee enemmän kuin toinen. Itse asiassa Adien oppilaan tunnusmerkki on jatkuvasti laajentunut oppilas, joka reagoi huonosti, jos ollenkaan, valotason muutoksiin.

Tämä tila näyttää johtuvan infektiosta tai tulehduksesta, joka vahingoittaa lihaksia ja hermoja, jotka ovat vastuussa oppilaan laajentumisesta. Potilaalla, jolla on Adien oppilas, lihakset, jotka normaalisti laajenevat ja supistavat oppilasta, eivät ole niin herkkiä kuin pitäisi. Silmälääkäri tai neurologi voi diagnosoida tilan, joka voi myös suositella asianmukaista hoitoa.

Erikoisreseptilaseja voidaan käyttää kompensoimaan Adien oppilaan näköongelmia. Lääkkeitä voidaan käyttää myös tilan ja oireiden hallintaan ja potilaan mukavuuden ylläpitämiseen. Jos nämä toimenpiteet eivät toimi, voidaan suorittaa leikkaus sympaattisen hermorungon osan repeämiseksi. Tätä toimenpidettä suositellaan vain silloin, kun muut toimenpiteet eivät toimi, koska se on mahdollisesti riskialtista, ja sen on suoritettava erittäin kokenut kirurgi, joka tuntee erittäin hyvin alueen hermojen anatomian.

Tämä tila tunnetaan myös nimellä Homes-Adie-oireyhtymä tai Adien tonic pupill -oireyhtymä. Jos se tunnistetaan potilaalla, lääkäri voi yrittää selvittää syyn. Syyn oppiminen voi olla tärkeää, koska potilas voi olla vaarassa kehittää muita ongelmia, ja nämä ongelmat voitaisiin välttää hoidolla tai havaita niitä aikaisemmin. Potilas ja lääkäri voivat myös yksinkertaisesti olla yleisesti kiinnostuneita tietämään sairauden alkuperän.

Adien oppilas on pysyvä, ja se voi kasvaa asteittain huonommaksi ajan myötä. Tästä syystä potilaiden tulee varoittaa uusia lääkäreitä tilastaan ​​ensimmäisten istuntojen aikana, jotta se voidaan ottaa huomioon rutiinilääkityksen aikana. On myös tärkeää saada säännölliset silmäkokeet, joilla tarkistetaan tilan jatkuva eteneminen ja onko potilaan hoitosuunnitelmaan tehtävä muutoksia.