Adjektiivin substantiivi on kielioppitermi, joka kuvaa, milloin adjektiivilla on substantiivin asema lauseessa tai kun substantiivi on adjektiivin paikalla. Kummassakin tapauksessa adjektiivin substantiivin käyttö on suunniteltu tekemään lausunnosta kuvaavampi, usein lisäämällä kevyt metaforinen konteksti. Esimerkiksi henkilön kutsuminen “kömpelöksi” ikään kuin hänen nimensä tekee adjektiivista “kömpelö” sopivan substantiivin ja luo metaforisen kuvauksen nimetystä henkilöstä. Nämä muokatut sanat ovat yleisiä useimmilla monimutkaisilla kielillä, mutta ovat erityisen yleisiä englanniksi, arabiaksi, japaniksi ja saksaksi.
Jotta ymmärrettäisiin tarkasti, mitä adjektiivin substantiivi on, on tärkeää tietää, mitä substantiivit ja adjektiivit ovat. Yleensä substantiivi on mikä tahansa henkilö, paikka, asia tai idea. Tämä tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että substantiivi on mitä tahansa, joka on itse asiassa ‘jotain’. Jos henkilö voi kuvitella fyysisen tai henkisen olemassaolon “jotain” varten, se on lähes varmasti substantiivi. Esimerkiksi ‘kirja’ on substantiivi, koska me kaikki voimme kuvitella kirjan pöydällä istuvan, mutta ‘kiva’ ei ole. Vaikka henkilö voi olla mukava tai käyttäytyä mukavasti, se on vain kuvaus henkilöstä, ei henkilöstä itsestään.
Adjektiivi kuvaa substantiivia selkeyden luomiseksi sen olemassaoloon. Yllä olevassa esimerkissä tuhat ihmistä voi kuvitella kirjan pöydän ääressä. Adjektiivit mahdollistavat sanojen selventämisen substantiivin olemassaolosta, mikä mahdollistaa sen kuvauksilla enemmän merkitystä. Kirja voi olla esimerkiksi “punainen kirja” ja pöytä voi olla “metallipöytä”. Nämä kaksi kuvaavaa sanaa ovat tuoneet kirjan ja sen taulukon lähes äärettömästä määrästä muunnelmia suhteellisen pieneen määrään.
Käyttäessään adjektiivin substantiivia henkilö käyttää adjektiivina sanaa, joka on yleensä substantiivi, tai sanaa, joka on usein adjektiivi substantiivina. Kaksi yleistä substantiivia ovat rotu ja hevonen. Molemmat sanat ovat erillisiä substantiiveja, joilla on oma erityinen merkityksensä. Yhdessä käytettäessä yhdestä tulee toisen adjektiivi: ‘kilpahevonen’ tai ‘hevosurheilu’. Molemmilla lauseilla on erilainen merkitys, koska ensimmäinen sana nähdään aina toisen sanan adjektiivina; joko hevonen, joka kilpailee tai kilpailu, jossa on hevosia.
Adjektiivin substantiivin toinen käyttö, kun adjektiivia käytetään substantiivina, on usein osa osittain metaforista kuvausta tai avointa luokittelua. Esimerkiksi ‘ranska’ on kuvaava sana, joka on sijoitettu esineeseen: ‘ranskalainen henkilö’ tai ‘ranskalainen kastike’. Kun sitä käytetään tällä tavalla, se on adjektiivi, mutta lauseessa “ranskalainen” sanaa “ranskalainen” käytetään substantiivina ranskalaisten luokitteluun.