Advektio on yleinen termi, joka liittyy nesteen liikkeeseen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti materiaalin, energian tai ominaisuuden, kuten lämpötilan tai kosteuden, kuljettamista nesteen liikkeen avulla – tämä voi olla neste tai kaasu. Termillä voi kuitenkin olla useita tarkempia merkityksiä kontekstista riippuen. Sitä käytetään yleisimmin meteorologian alalla, jossa se yleensä viittaa lämmön tai kosteuden liikkeeseen. Okeanografiassa sitä käytetään kuvaamaan lämmön, liuenneiden aineiden – kuten suolan tai suspendoituneen aineen – siirtymistä valtameren virtausten kautta.
Vaikka lämmön yhteydessä näiden kahden termin välillä voi olla jonkin verran päällekkäisyyttä, advektiota pidetään yleensä erillisenä konvektiosta, ja sen katsotaan yleensä viittaavan pääasiassa horisontaaliseen liikkeeseen. Esimerkkinä voisi mainita lämmön siirtäminen ilmavirran kautta tietyn matkan. Toisaalta konvektio tarkoittaa yleensä nesteen pääasiallista pystysuuntaista liikettä vastauksena pinnan kuumenemiseen tai jäähtymiseen.
Advektio voi olla positiivinen tai negatiivinen mainitun kohteen suhteen. Jos tuulen suunta on kiinteistön korkeammasta pienempään arvoon, advektion sanotaan olevan positiivinen, koska se lisää arvoja alaspäin. Päinvastoin, tuulen suunta alemmasta korkeampaan arvoon johtaa negatiiviseen muotoon, mikä laskee alaspäin suuntautuvia arvoja. Lämpötilan yhteydessä lämpimämmältä alueelta puhaltava tuuli kuljettaa lämmintä ilmaa ja nostaa lämpötilaa, kun taas kylmemmän alueen tuuli alentaa lämpötilaa. Näitä skenaarioita voidaan kutsua vastaavasti lämmön ja kylmän advektioksi.
Sääennusteissa on erittäin tärkeää ottaa huomioon advektio. Voit piirtää kartan, joka näyttää esimerkiksi lämpötilan jakautumisen. Isoterminä tunnetut linjat yhdistävät saman lämpöisen pisteen, ja meteorologit voivat kartan avulla ennustaa mahdolliset lämpötilan muutokset tietyllä alueella isotermien ja tuulen suunnan välisestä suhteesta. Jos tuuli, jota usein osoittavat nuolet, ylittää isotermit, lämpötilan voidaan odottaa nousevan tai laskevan riippuen siitä, virtaako tuuli lämpimämmältä vai kylmemmältä alueelta. Jos tuulen suunta on isotermien suuntainen, lämpötilan muutosta ei ole odotettavissa.
Kosteutta tai kosteutta voidaan kuljettaa myös ilman liikkeellä, mikä on tärkeää pilvipeitteen, sateen ja sumun ennustamisessa. Jos ilmavirta on kostealta alueelta – esimerkiksi lämpimältä valtamereltä – sen voidaan odottaa tuottavan pilviä ja sateita. Tämä pätee erityisesti, jos paikallinen topografia pakottaa ilman nousemaan kylmemmälle tasolle, ilmiö tunnetaan orografisina sateina. Tyypillinen esimerkki olisi tuuli, joka puhaltaa valtamereltä useiden rannikkovuorten yli: kostean ilman on pakko nousta ja jäähtyä noustessaan, jolloin vesihöyry tiivistyy pisaroiksi muodostaen pilviä, jotka voivat johtaa sateeseen. Kun kylmä pinta jäähdyttää kosteaan ilmaan kastepisteen alapuolelle, voi muodostua advektiosumu.