Adventtiseppeleellä on tapa viettää kristillistä adventtiaikaa: neljä viikkoa ennen joulupäivää.
Adventtiseppele voi esiintyä eri muodoissa riippuen kirkosta tai perheestä, jossa se on esillä, mutta useimmat ovat pyöreitä ja peitetty jollain ikivihreillä oksilla. Neljä korkeaa kynttilää istuu reunalla ja keskellä on suuri valkoinen kynttilä – Kristus-kynttilä. Seppele voidaan myös koristella punaisilla rusetilla tai nauhoilla tai muilla kukilla tai marjoilla.
Adventti on yksi vanhimmista kristillisistä perinteistä ja itse adventtiseppele juontaa juurensa ainakin keskiajalta. Sen historia perustuu germaanisiin ja skandinaavisiin ihmisiin, jotka käyttivät seppeleitä sytytettyjen kynttilöiden kanssa symboloimaan kevään toivoa talven pimeinä, lyhyinä päivinä.
Adventtiseppele on täynnä merkitystä kristitylle. Ympyrän muoto edustaa ikuisuutta. Adventtiseppelettä koristavat ikivihreät kasvit edustavat Kristuksen iankaikkista elämää, kun taas neljä kynttilää – kolme purppuraa, yksi vaaleanpunainen – edustavat valoa, jonka evankeliumi antaa maailmalle. Kristus-kynttilä on Kristuksen itsensä valo. Yksi kynttilä sytytetään joka viikko, ja vaaleanpunainen tai ruusu kynttilä sytytetään kolmantena adventtisunnuntaina – se on puolivälissä. Kristus-kynttilä sytytetään jouluaattona.
Adventtiseppelettä voidaan käyttää perheissä, kirkoissa tai molemmissa. Ennen kynttilöiden sytytystä luetaan adventtiaikaan sopiva Raamattu ja rukous. Monet perheet ovat vaalineet adventtiseppeleen perinteitä niiden koristeluun ja kodin sijoittamiseen asti.
Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen monet protestanttiset kirkot eivät enää käyttäneet adventtiseppelettä pyrkiessään hylkäämään katoliset perinteet. Tämä ihana tapa on kuitenkin tullut yhä suositummaksi kirkoissa, joilla on jonkin verran läheisemmät siteet katoliseen kirkkoon: episkopaaleissa, metodisteissa ja luterilaisissa.
Adventtiseppele auttaa edistämään iloisen, rukoilevan odotuksen tunnetta, kun kristillinen kirkko pysähtyy odottamaan Vapahtajansa syntymää.