Aerobinen kynnys on termi, jota yleensä käytetään viittaamaan anaerobisen kynnyksen (AeT) alapuolella olevaan harjoitustasoon. Sen katsotaan olevan kohta, jossa hapen saanti on riittävä polttoaine lihaksille, ja anaerobiset energiareitit ovat juuri alkaneet potkia. Tämä tapahtuu noin 65%: lla maksimisykkeestä. Anaerobinen kynnys on 40 lyöntiä nopeampi. Aerobisen harjoituksen aikana keho ottaa happea, jota se käyttää lihasten ruokintaan. Anaerobinen kynnys saavutetaan, kun happi ei enää riitä ja keho alkaa tuottaa enemmän maitohappoa.
Aerobinen tarkoittaa “ilman kanssa”, kun taas anaerobinen tarkoittaa “ilman ilmaa”. Jotkut liikuntamuodot, kuten kävely ja tanssi, ovat aerobisia, koska ne saavat sydämen lyömään nopeammin ja lisäämään hengitystä, mikä auttaa toimittamaan happea lihaksiin. Aerobista kynnystä ei ole olemassa, koska fysiologisia muutoksia ei tapahdu, vain aerobinen järjestelmä toimii kuten pitäisi.
Kun urheilija alkaa tuntea hengenahdistusta tai tuulahdusta, tämä on silloin, kun keho ei enää pysty toimittamaan tarpeeksi happea ja lihakset alkavat toimia hapettomassa tilassa. Maitohappoa alkaa kertyä lihaksiin. Kerran uskottiin, että maitohapon kertyminen oli aineenvaihduntatuotetta, joka oli haitallista urheilijalle ja johti lihasten väsymykseen ja arkuuteen. Tästä syystä urheilijat koulutettiin juuri alle anaerobisen kynnyksen. Uusimpien tutkimusten mukaan maitohappoa käytetään polttoaineena, aivan kuten hiilihydraatteja lihaskudoksessa ja sokeria verenkierrossa.
Urheilija, joka on treenannut kestävyysharjoittelun avulla, on opettanut kehonsa käyttämään maitohappoa tehokkaasti polttoaineena ja päästä eroon siitä ennen kuin se voi saavuttaa pisteen, jossa se aiheuttaa lihasväsymystä. Kestävyysharjoitteluun kuuluu valikoima stop-start-harjoituksia, jotka vaativat äkillisiä energiapurskeita. Tämä ei anna tarpeeksi aikaa hapen pääsemiseen lihakseen, joten lihaksen on löydettävä toinen polttoaineen lähde, joka on maitohappo.
Kynnysharjoittelu on urheilijoille, jotka harjoittavat kestävyyslajeja, kuten pyöräilyä ja pitkän matkan juoksua. Harjoittelun aikana he tarkistavat sykemittarinsa varmistaakseen, että pulssi pysyy tietyllä alueella tai mittaavat aerobista kynnystään. Tämä määritellään optimaaliseksi tasoksi, jolla urheilija työskentelee edelleen aerobisella vyöhykkeellään. Aerobisen kynnyksen asettaminen tarkoittaa, että urheilijan keuhkot, sydän ja muut keskeiset järjestelmät pystyvät toimimaan tehokkaasti pitkiä aikoja. Toinen aerobisen kynnyksen määritelmä on intensiteetti, jolla urheilija voi suorittaa tuntikausia.