Toisin kuin useimmat substantiivit muuttavat adjektiivit, substantiivin sijaan käytetään substantiivia. Näitä adjektiiveja käytetään usein antiikin kreikassa ja latinaksi, ja niitä käytetään myös monilla nykyajan kielillä. Niillä on kuitenkin rajoitettu käyttö englannin kaltaisilla kielillä, jotka eivät ilmaise sukupuolta, kirjainta tai numeroa muuttamalla adjektiivin oikeinkirjoitusta. Sana “aineellinen” on latinalaista alkuperää ja tarkoittaa “seisomista”.
Normaalisti adjektiivi on sana, joka muuttaa substantiivia saadakseen paremman kuvauksen tai yksityiskohdan kyseiselle substantiiville. Kielestä riippuen adjektiivit yleensä yleensä edeltää tai seuraavat substantiivia, jota he muuttavat. Esimerkiksi lauseissa “keltainen auto” ja “nopea kettu” sanat “keltainen” ja “nopea” ovat adjektiiveja.
Aineellinen adjektiivi ei kuitenkaan muuta lauseessa olevaa substantiivia, vaan korvaa substantiivin. Siksi substantiivista adjektiivia voidaan käyttää menestyksekkäästi vain, kun kyseinen substantiivi ymmärretään ilman nimenomaista ilmaisua. Latinaksi, kreikaksi ja useiksi moderneiksi kieliksi adjektiivi itse tarjoaa tietoa substantiivin sukupuolesta ja lukumäärästä oikeinkirjoituksen muuttuessa. Substantiivin tapaus tai sen tehtävä lauseessa voidaan osoittaa myös adjektiivin oikeinkirjoituksella. Nämä oikeinkirjoituksen muutokset auttavat antamaan tietoja kyseisestä substantiivista, vaikka se ei olisi lauseessa.
Englannissa adjektiivit eivät kuitenkaan muuta oikeinkirjoitusta sen perusteella, onko substantiivi yksikkö vai monikko, eivätkä ne osoita sukupuolta. Ilman nimenomaista lukumäärää ja sukupuolta substantiivin käyttöä on rajoitettu. Tästä rajoituksesta huolimatta näitä adjektiiveja käytetään edelleen usein. Korvattava substantiivi ymmärretään yleensä monikossa ja tarkoittaa “ihmisiä” tai “asioita” lauseen yleisestä kontekstista riippuen.
Esimerkiksi lauseessa “rikkaiden ja köyhien välillä on kuilu” sekä “rikas” että “köyhä” ovat aineellisia adjektiiveja. Tässä ne viittaavat pikemminkin ihmisiin kuin asioihin. Lukija määrittää oikeat substantiivit yksinkertaisesti kontekstivihjeiden ja yleisen käsityksen perusteella siitä, että ihmisiä eikä esineitä pidetään yleensä rikkaina tai köyhinä. Lauseessa “pyrimme erottamaan hyvän pahasta” sanat “hyvä” ja “paha” ovat olennaisia adjektiiveja. Tässä sanat voivat tarkoittaa joko ihmisiä tai asioita, ja jos ne nähdään laajemmassa teoksessa, lukijan on ehkä luotettava ympäröivien lauseiden kontekstivihjeisiin ymmärtääkseen, viittasiko kirjoittaja ihmisiin tai esineisiin.