Aivojen atrofia, joka tunnetaan paremmin nimellä aivojen atrofia, on tila, jossa aivojen solut menetetään tai niiden väliset yhteydet vaurioituvat. Tämän tilan potilaiden ennuste vaihtelee atrofian tyypin, sijainnin ja syyn mukaan. Usein aivotoiminta heikkenee, ja potilas pahenee ajan myötä asteittain aivovaurion seurauksena.
Useat aivoihin liittyvät olosuhteet voivat johtaa aivojen atrofiaan, mukaan lukien epilepsia, traumaattiset aivovammat, aivohalvaukset, Alzheimerin tauti, multippeliskleroosi, aivovaurio ja Huntingtonin tauti. Aivojen atrofiaa on havaittu myös potilailla, joilla on krooninen heikkeneminen, joka tunnetaan myös nimellä kacheksia, ja aivojen surkastuminen on erityisen yleistä acheksipotilailla, joille kehittyy kakeksia.
Kuten muutkin surkastumiset, aivojen surkastumiseen liittyy kudoksen menetys. Aivoissa neuronien menettäminen on erittäin epätoivottavaa, koska aivokudoksen menetys voi aiheuttaa erilaisia neurologisia ja kognitiivisia ongelmia. Potilailla, joilla on aivojen atrofia, voi kehittyä kouristuksia, dementiaa ja afasiaa. Fokusaalisessa aivojen atrofiassa vaurio keskittyy tiettyyn aivojen alueeseen, mikä tarkoittaa, että kyseisen aivojen alueen toiminnot voivat heikentyä. Yleistynyt aivojen atrofia koskee koko aivoja ja voi liittyä moniin ongelmiin.
Tämä tila voidaan yleensä tunnistaa aivojen lääketieteellisessä kuvantamistutkimuksessa, kuten magneettikuvauksessa, joka voi paljastaa aivojen rakenteellisia muutoksia. Aivojen toiminnalliset skannaukset voivat paljastaa aivojen atrofian aiheuttaman alentuneen aivotoiminnan. Potilaat, joilla on riski saada tämä tila, voivat suositella tällaisia skannauksia säännöllisesti, jotta lääkärit voivat seurata aivojen rakenteen tai toiminnan muutoksia. Ihmiset, jotka kokevat aivojen atrofiaan liittyviä oireita, voivat myös suorittaa tällaisia skannauksia diagnoosin helpottamiseksi.
Aivojen atrofian hoito keskittyy pitämään potilas mukavana, estämään lisävauriot, jos mahdollista, ja tarjoamaan potilaalle työkaluja aivotoiminnan heikkenemisen hallitsemiseksi. Fysioterapiaa voidaan käyttää opettamaan potilaille erilaisia taitoja, jotka auttavat heitä selviytymään esimerkiksi heikentyneistä fyysisistä kyvyistä, ja potilaat voivat myös tehdä harjoituksia mielenterveyden parantamiseksi. Säännölliset neurologiset tutkimukset ovat myös rutiininomainen osa hoitoa potilaan edistymisen seuraamiseksi. Potilailla, jotka kokevat radikaalin heikkenemisen, voidaan harkita sijoittamista avustavaan asuntoon, jos hoitajat eivät pysty tarjoamaan tukea, jota potilas tarvitsee aivojen atrofian aiheuttamien vahinkojen vuoksi.