Aivokanta on rakenne, joka sijaitsee aivojen keskiosassa. Se koostuu nippusta hermokuituja, jotka kulkevat keskiaivojen pinnan yli. Tämä tapahtuu keskiviivan molemmin puolin, ja aivokanta on vastuussa taka- ja etuaivojen yhdistämisestä.
Teknisesti ottaen aivokanta sisältää kaiken, joka sijaitsee mesencephalonissa, lukuun ottamatta tectumia. Mesencephalon on keskiaivojen lääketieteellinen termi. Tällä alueella syntyvät hermosäikeet yhdistävät tämän aivojen osan muihin osiin. Tämän vuoksi aivokanta on tärkeä osa keskushermostoa.
Aivokanta on parillinen rakenne ja se löytyy aivoverenveden etupuolelta. Tätä aquductia käytetään aivo -selkäydinnesteen tyhjentämiseen keskiaivojen osista. Aivojen varsi toimii myös kuljettamaan tegmentumia koko tällä aivojen alueella. Tegmentum auttaa kehoa hallitsemaan motorisia toimintoja ja säätelee huomiota ja tietoisuutta.
Aivokannat ovat sylinterien muotoisia ja sijaitsevat aivojen juuressa. Suurimmaksi osaksi nämä rakenteet ovat piilossa aivojen osassa, joka tunnetaan ajallisina lohkoina. Nämä lohkot on työnnettävä syrjään, jotta varret näkyvät selvästi.
Aivokannan sisä- tai keskiosat kuljettavat sitä, mitä yleisesti kutsutaan mustaksi aineeksi. Oikea termi tälle mustalle aineelle on substantia nigra. Tämä musta aine auttaa säätelemään mielialaa, tuottaa dopamiiniksi kutsuttua kemikaalia ja auttaa hallitsemaan vapaaehtoista liikkumista. On mielenkiintoista huomata, että tämä on ainoa aivojen alue, joka sisältää melaniinina tunnetun pigmentin.
Interpeduncular fossa löytyy aivojen jalkojen välistä. Nämä ovat pohjimmiltaan vain syviä kolmion muotoisia syvennyksiä, joita löytyy aivojen varsien välistä. Tämä fossa on täytetty aivo -selkäydinnesteellä tunnetulla aineella. Myös aivojen jalkojen välissä on okulomotorinen hermo. Tämä hermo on vastuussa suurimman osan silmien liikkeestä.
Kun vaurioita kehittyy toiselle tai molemmille aivokoteille, monet oireet voivat alkaa ilmaantua. Jotkut näistä oireista sisältävät toistuvia päänsärkyjä ja jatkuvaa tunnottomuutta koko kehossa. Näistä tai muista havaittavista muutoksista on ilmoitettava heti terveydenhuollon ammattilaiselle oikean diagnoosin ja hoidon varmistamiseksi.