Ajan havaitseminen on yleinen termi, jota käytetään psykologisilla aloilla kuvaamaan tapaa, jolla eri yksilöt havaitsevat ajan kulumisen. Se liittyy vahvasti sellaisiin yleisiin kysymyksiin kuin ajanhallinta, viivyttely ja näkökulma. Ajan havainnolla on taipumus vaikuttaa merkittävästi ihmisen persoonallisuuteen. Ihmisillä, jotka suunnittelevat laajasti elämänsä kaikkia osa -alueita ja ihmisillä, jotka esimerkiksi säästävät kaikki tehtävät viimeiselle minuutille, on hyvin erilainen käsitys ajasta ja sen kulumisesta. Yksilön käsitys ajasta voi muuttua merkittävästi nykyisen toiminnan luonteen, elämänfilosofian muutoksen, huumeiden käytön tai muiden tekijöiden perusteella.
Laaja näkökulma, joka tunnetaan nimellä ”perspektiivi”, viittaa ihmisen yleiseen näkemykseen suhteessa aikaan, varsinkin kun aika liittyy tiettyyn tavoitteeseen. Yksilö, jolla on nykyajan näkökulma, on henkilö, joka päättää elää tätä hetkeä sen uskomuksen perusteella, että nykyisyys ei vaikuta tulevaisuuteen millään erityisellä tavalla. Ihmiset, joilla on tällainen näkökulma, suunnittelevat vähän ja ovat yleensä impulsiivisempia kuin henkilöt, joilla on tulevaisuuden näkökulmia. Toisella on tulevaisuuden aikanäkökulma, ja toisaalta suunnitelmia ja tekoja perustuu ajatukseen, että nykyisyydellä on merkittävä ja tärkeä vaikutus tulevaisuuteen. Tällaisilla yksilöillä on taipumus ajatella toimintansa pitkän aikavälin seurauksia ja toimia strategisemmin kuin nykyiset näkökantansa.
Toinen siihen liittyvä aikakäsityksen näkökohta, jota kutsutaan ”kiireelliseksi ajaksi”, on tärkeämpi päivittäisessä toiminnassa kuin kokonaisnäkökulmasta. Yksilöt, joilla on vähän kiireellisyyttä, eivät yleensä ole kovin tietoisia ajan kulumisesta. He kiinnittävät vähän tai ei lainkaan huomiota määräaikoihin ja yleensä olettavat, että heillä on enemmän aikaa tietyn tehtävän suorittamiseen kuin todellisuudessa on. Henkilöt, joilla on kiireellinen kiire, sen sijaan pyrkivät priorisoimaan tehtäviä, kiinnittämään erityistä huomiota määräaikoihin ja tarkistamaan jäljellä olevan ajan jatkuvasti.
Erilaiset psykologiset ja neurologiset häiriöt, kuten autismi ja skitsofrenia, voivat vaikuttaa merkittävästi ajan havaintoon. Ajan käsitystä voivat muuttaa myös jotkut virkistys- ja terapeuttiset psykoaktiiviset lääkkeet. Tämä viittaa siihen, että ajan havaitsemisen fysiologinen perusta on olemassa. Psykologiset tekijät voivat myös joissain tapauksissa vaikuttaa yksilön käsitykseen ajasta. Esimerkiksi miellyttävät tai jännittävät aktiviteetit näyttävät vievän paljon vähemmän aikaa kuin tylsät tai epämiellyttävät toiminnot, jotka todella vievät saman ajan.