Aksenttivirhe tapahtuu, kun lauseen merkitys voidaan ottaa kahdella eri tavalla riippuen siitä, korostetaanko tiettyä sanaa. Usein puheessa esiintyvä aksenttivirhe näkyy selvästi myös kirjallisissa teoksissa. Tämä harhaluulo on nimeltään yksi aksentti, koska Aristotelesen alkuperäinen määritelmä sisälsi vain ne lauseet, joilla oli muuttuva aksentti tiettyyn sanaan. Nykyaikaiset määritelmät sisältävät kuitenkin painotuksia kokonaisiin sanoihin tai sanaryhmiin.
Aksentin harhaluulo kuuluu epäselvyyden luokkaan. Epäselvyys johtaa vääriin oletuksiin annetusta lausunnosta. Lukija tai kuuntelija saa usein uskomaan, että alkuperäinen väite tarkoitti päinvastoin kuin sen oli tarkoitus tarkoittaa.
Joskus sanotaan olevan pelkästään lauluilmiö, virhe esiintyy myös kirjallisesti tai kun puhe painetaan uudelleen. Esimerkiksi merkki, joka mainostaa ilmaista tuotetta suurilla, lihavoiduilla kirjaimilla mutta pienemmillä kirjaimilla, että ilmainen tuote on saatavana vain 20 dollarin ostoksella, on esimerkki aksentin virheellisyydestä. Yksi sanaryhmä korostuu voimakkaasti toisen yli, mikä johtaa lukijan virheelliseen uskomukseen.
Usein puhuttu kommentti joko tulostetaan tai toistetaan ilman haluttua korostusta, mikä johtaa väärin tulkittuihin lausuntoihin. Esimerkiksi, jos joku kysyy toiselta: “Nautitko naisen tanssista?” kysytty henkilö saattaa vastata: “Nautin tanssijoista taitavasti.” Ilman selvää painotusta tämä lausunto voidaan pitää kyllä. Vastaaja nautti tanssista. Jos puhuja kuitenkin korostaa sanaa taito, “nautin tanssijoista taitavasti”, vastaus päättyy kielteiseen.
Virhe voi myös poistaa lauseen kontekstista. Esimerkiksi sanomalla “hän oli ajoissa töissä tiistaina” vastauksena kysymykseen “Oliko hän ajoissa tiistaina?” ei ehkä vaikuta siihen, onko “hän” normaalisti töissä. Jos kuitenkin painotetaan sanaa “tiistai” tai jätetään pois kyseistä päivää koskeva kysymys, lukija tai kuuntelija voi päätellä, että lauseen “hän” ei normaalisti ole ajoissa.
Kirjallisesti aksenttivirhe voidaan välttää tai säätää asettamalla tietyt sanat lihavoituina tai kursiivilla lauseen merkityksen muuttamiseksi tai selventämiseksi. Vaihtoehtoisesti korostettavien sanojen jättäminen korostamatta johtaa myös tähän harhaan. Puheessa lausuntojen tahallinen tai tahaton toistaminen eri painotuksilla voi johtaa aksentin virheellisyyteen.