“Aktiiviset markkinat” on löyhästi määritelty lause, joka viittaa markkinoihin, joilla on erityisen korkea kaupankäyntitaso. Tämän tyyppisillä markkinoilla on joitakin erityispiirteitä. Tämä puolestaan tuo sijoittajille erityisiä riskejä ja mahdollisuuksia.
Ilmaisulla “aktiiviset markkinat” on kaksi eri merkitystä. Yksi on tarkoitettu tietyn osakkeen tai muun rahoitustuotteen markkinoille. Toinen koskee kokonaisia markkinoita, kuten Yhdysvaltain osakemarkkinoita.
Aktiiviset markkinat ovat yleensä melko likvidit. Tämä on mitta siitä, kuinka helppoa on ostaa tai myydä tuote muuttamatta sen hintaa. Yleensä suuret sijoittajat pitävät likvideistä markkinoista, koska on helpompaa myydä omaisuus nopeasti, jos esimerkiksi asiakas haluaa saada sijoituksensa käteisellä.
Markkinoilla, jotka eivät ole erityisen likvidit, omaisuuden äkillinen myynti voi aiheuttaa markkinahinnan laskun, mikä voi rajoittaa tai jopa kumota myynnin hyödyt kyseisenä hetkenä. Samoin yrittäminen ostaa osakkeita epälikvidillä markkinoilla voi nostaa hintaa sen hinnan yläpuolelle, jonka ostaja oli laskenut maksavansa. Aktiivisten markkinoiden läsnäolo on erityisen tervetullutta suurille institutionaalisille sijoittajille, sillä niiden kauppa on suurempi ja siten riski liiketoimien vääristymisestä on suurempi.
Toinen merkittävä ominaisuus aktiivisille markkinoille on alhaisempi tarjous-/kysyntäerotus. Tämä on ero tietyn hyödykkeen, osakkeen tai muun tuotteen osto- ja myyntihintojen välillä. Leviäminen on olemassa, koska joku ostaa osakkeen ottaa riskin siitä, että he eivät voi myydä sitä juuri silloin kun haluavat. Mitä aktiivisemmat markkinat, sitä suurempi mahdollisuus, että heidän ei tarvitse odottaa niin kauan löytääkseen ostajan. Leviäminen on käytännössä hinta, jonka henkilö, joka haluaa ostaa tai myydä osakkeen, on maksettava varmistaakseen, että he saavat välittömän sopimuksen.
Ilmausta ei pidä sekoittaa aktiiviseen markkinoiden hallintaan tai investointeihin. Tämä on strategia, jossa sijoittaja tai rahastonhoitaja pyrkii erityisesti valitsemaan yksittäisiä osakkeita tai muita rahoitustuotteita, joiden uskotaan toimivan suhteettoman hyvin. Tämä eroaa passiivisesta markkinoiden hallinnasta tai investoinneista, joiden tarkoituksena on valita edustava valikoima osakkeita, jotka toimivat suurelta osin markkinoiden kokonaisuutena, jolloin teoreettisesti minimoidaan sekä kokonaisriski että mahdollisuus suuriin voittoihin tai tappioihin.