Aktiivinen palontorjunta on prosessi rakennuksen tai rakenteen suojaamiseksi palolta menetelmillä, jotka käyttävät liikkuvien osien toimintaa. Nämä järjestelmät voivat olla automaattisia tai manuaalisia, mutta ne vaativat jonkinlaisia toimia toimiakseen. Pari esimerkkiä aktiivisesta palontorjunnasta ovat sprinklerijärjestelmien ja palohälytysjärjestelmien rakentaminen. Nämä järjestelmät ovat erittäin tärkeä osa omaisuuden ja ihmisten hengen suojelemista.
Tärkeä tekijä aktiivisille palontorjuntajärjestelmille on se, että niihin liittyy jonkinlaista toimintaa. Esimerkkejä näistä toimista ovat tulipalon etenemisen hidastaminen, tulen sammuttaminen tai palo- ja savuolosuhteista ilmoittaminen. Tämä on toisin kuin passiivinen palontorjunta, joka käyttää paloa hidastavia tai sisältäviä asioita, kuten palo -ovia, paloseiniä tai palonestoaineita, mutta ei sammuta tulta tai ryhdy mihinkään toimenpiteisiin. Sekä aktiiviset että passiiviset palontorjuntajärjestelmät voivat yhdessä hallita tulta ja suojella ihmishenkiä.
Yksi aktiivisen palontorjuntajärjestelmän yleinen osa on automaattinen sprinklerijärjestelmä. Suosituin sprinklerijärjestelmä käyttää vettä tulipalon sammuttamiseen tai hidastamiseen. Kun paloalueelle muodostuu lämpöä, osa sprinkleripäästä sulaa tai rikkoutuu, mikä vapauttaa vettä sprinkleripäästä. Yleensä vain sprinkleripää tai paloaluetta lähinnä olevat päät aktivoituvat.
Vesi ei ole aina paras vaihtoehto palon sammuttamiseen. Esimerkiksi jotkut materiaalit palavat niin paljon lämpöä, että vesi muuttuu höyryksi sen sijaan, että sammuttaisi tulen. Muita aktiivisia palontorjuntajärjestelmiä, jotka voivat auttaa sammuttamaan tulipalon, ovat vaahto- ja kemialliset järjestelmät, jotka käyttävät muita aineita kuin vettä tulipalon hallintaan. Tämäntyyppisiä järjestelmiä käytetään todennäköisesti paikoissa, joissa vesi ei ole paras vaihtoehto palon sammuttamiseen, kuten tietyntyyppisissä tehtaissa tai varastoissa, joissa on suuria määriä aineita, joita ei voida sammuttaa helposti vedellä, kun ne palavat.
Aktiivinen palontorjunta sisältää myös hälytys- ja tunnistusjärjestelmien käytön. Nämä ovat elintärkeitä elämän suojelemiseksi ja palokunnan nopean toiminnan varmistamiseksi. Perusmuodossaan ilmaisujärjestelmät voivat koostua rakennuksen eri osiin sijoitetuista laitteista, jotka havaitsevat palon savun ja lämmön. Nämä ilmaisimet ovat erittäin herkkiä ja voivat ilmoittaa rakennuksen asukkaille vaaratilanteesta hyvissä ajoin päästäkseen ulos rakennuksesta ja kutsuakseen apua. Osallistuvat järjestelmät voivat myös ilmoittaa palokunnalle automaattisesti, mikä on hyödyllistä, koska rakennukset eivät ole aina käytössä.
Lopuksi on tärkeää muistaa, että aktiivinen palontorjunta voi sisältää myös manuaalisia järjestelmiä, jotka vaativat ihmisen toimintaa. Yksi esimerkki tästä on sammuttimien käyttö pienen tulipalon sammuttamiseen. Toinen tärkeä esimerkki on palopostien tai vesiputkien käyttö yhdessä koulutettujen palomiesten käyttämien paloletkujen kanssa sammuttamaan palo kokonaan.