DNR (Do Not Resuscitate) -määräys on eräänlainen ennakkovelvoite, joka osoittaa, että potilaalle ei pitäisi tarjota elvytystä tai muita hengenpelastustoimenpiteitä sydämenpysähdyksen tai muun lääketieteellisen hätätilanteen sattuessa. Tyypillisesti DNR vaaditaan potilaalle, joka on parantumattomasti sairas, mahdollisesti kivuliaiden ja invasiivisten toimenpiteiden välttämiseksi. Hyvin iäkkäät potilaat tai potilaat, jotka ovat muissa olosuhteissa, voivat myös pyytää DNR: ää.
DNR -tilauksia on useita tyyppejä, ja on hyödyllistä tietää ero niiden välillä, varsinkin jos harkitset DNR -pyyntöä itsellesi. Vaikka useimmat ihmiset yhdistävät DNR: n sydän- ja keuhkojen elvytykseen (CPR), muita hengenpelastustoimenpiteitä, mukaan lukien IV -lääkkeiden antaminen, intubaatio hengitysteiden turvaamiseksi ja defibrillaattorien käyttö, voidaan käyttää myös sairaalassa. Jotkut näistä toimenpiteistä ovat traumaattisia ja invasiivisia, eivätkä ne välttämättä aina ole tehokkaita, jos potilas on vakavasti sairas.
Perus -DNR -järjestyksessä mitään näistä toimenpiteistä ei anneta potilaalle, joka on hengitys- tai sydämenpysähdyksessä. Sairaalan henkilökunta ja sairaanhoitajat pyrkivät kuitenkin tekemään potilaan olon mukavaksi antamalla happea, liikuttamalla potilasta ja nesteyttämällä suonensisäisiä nesteitä. DNR: n tarkoituksena ei ole tappaa potilas, vaan pitää hänet mukavana kuoleman lähestyessä.
Ihannetapauksessa potilaan tulisi pyytää DNR: ää lääkärin kanssa ja määrittää, mitä kutsutaan “DNR -spesifiseksi”. Tämäntyyppinen DNR on paljon laajempi, mikä osoittaa erityisiä toiveita tietyissä olosuhteissa. Potilas voi esimerkiksi pyytää DNR: ää, jos hän joutuu koomaan, mutta ei, jos hän kokee sydänkohtauksen hereillä ollessaan. Tarkennetulla direktiivillä potilas voi olla varma, että hänen toiveitaan noudatetaan suuren lääketieteellisen katastrofin sattuessa.
Jos potilas ei voi tehdä lääketieteellisiä päätöksiä eikä edistynyttä direktiiviä ole määrätty, jonkun muun on otettava vastuu, kuten lähisukulainen tai jollain tavalla vanhempi on sijoittanut valtakirjan. Ihmisten, jotka asetetaan tähän asemaan, tulisi miettiä huolellisesti potilaan toiveita, varsinkin jos hänellä on useita elinten vajaatoimintaa tai aivokuolema. Voi olla hyödyllistä muistaa, että aivokuolevat potilaat voivat mahdollisesti lahjoittaa elimiään ja siten pelastaa ihmishenkiä, vaikka he eivät enää pysty nauttimaan elämästä.