Alahuone on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) ja Kanadan kaksikamaristen parlamenttien lainsäädäntöelimistä. Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksessa se toimii House of Lordsin kanssa, kun taas Kanadalla on senaatti. Nimi on johdettu lainsäädäntökäytännöstä, jonka mukaan tavalliset ihmiset saavat äänensä hallituksessa. Alahuoneesta tuli perusta muiden kaksikamaristen lainsäädäntöelinten, kuten Yhdysvaltain edustajainhuoneen, alahuoneelle.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa alahuone perustettiin 14 -luvulla tapaksi, jolla poliittinen valta sisällytti valtakunnan alamaiset herrojen ja papistojen sijasta, mikä oli jo varmistanut asemansa ylähuoneessa. Suurin osa valituista edustajista oli elinkeinoelämän keskiluokkaa ja ylempää luokkaa. Heidät valittiin demokraattisesti, mutta heillä oli merkittävä vallan puute verrattuna Lordien taloon monien vuosien ajan. Vuoden 1911 parlamenttilain myötä alahuoneelle annettiin enemmän valtaa lainsäädäntöehdotusten suhteen. Ylähuoneen kyky hylätä määräykset heikkeni voimakkaasti tämän lain vuoksi.
Britannian nykyaikainen alahuone koostuu 650 edustajasta, jotka tunnetaan nimellä parlamentin jäsenet. Heidät valitsee vaalipiiri enintään viideksi vuodeksi, vaikka pääministeri voi vaatia vaaleja milloin tahansa. Kaikki hallituksen ministerit, jotka vastaavat erityisistä osastoista, joita kutsutaan ministeriöiksi, valitaan alahuoneesta.
Kanadassa alahuone on peräisin vuoden 1867 perustuslaista, kun maa perustettiin. Jäseniä on 308 eri puolilla maata väestömäärän perusteella. Sen valitsevat brittiläisen järjestelmän kaltaiset äänestäjät neljän vuoden määräajalla. Britannian järjestelmän tavoin vaalit voidaan järjestää ennen toimikauden päättymistä.
Kanadan senaatilla on paljon vähemmän valtaa kuin alahuoneella, varsinkin kun pääministeri toimii vain niin kauan kuin hän voi säilyttää tuen alahuoneessa. Senaatti voi hylätä laskut, vaikka se tekee niin harvoin. Pohjimmiltaan tämä antaa alahuoneelle lähes täydellisen hallinnan hallituksesta.
Sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Kanadan järjestelmässä on useita ominaisuuksia, jotka määrittelevät edustajien toimet. Kansanedustajat voivat antaa varhaispäivän esityksen, jossa esitetään lainsäädäntöä tai keskustelua, eli jätetään myöhemmäksi päiväksi. Keskeytyskeskustelu on prosessi, jolla parlamentti voi käydä keskustelua ilman lain tai päätöslauselman antamista. On myös puhuja Denisonin sääntö, jonka mukaan parlamentin puhemies voi äänestää tasan.