Mikä on allegorian tehtävä kirjallisuudessa?

Kirjallisuuden allegorian tehtävä on välittää monimutkainen idea syvällisen metaforisen kertomuksen kautta. Kuuluisia vertauksia ovat Danten jumalallinen komedia, George Orwellin eläintarha ja John Bunyanin The Pilgrim’s Progress. Kaikki nämä teokset käyttävät vertauskuvallisia tekniikoita välittääkseen erilaisia ​​viestejä niille, jotka kirjaimellisesti kirjoitetaan sivulle. Allegoriaa voidaan pitää laajennettuina vertauksina.

Kaunokirjallisuus- tai runokirjailijat käyttävät usein kirjallisia tekniikoita välittääkseen idean nautittavammalla tai helposti ymmärrettävällä tavalla. Simile, metafora ja profeetallinen harhaluulo ovat kolme tällaista menetelmää. Vertailu käyttää sanaa “kuten” tai “as” kuvaamaan kuvattavaa toimintaa tai kohdetta johonkin tutumpaan. Metafora on hyvin samankaltainen, paitsi että se ei käytä merkitsevää sanaa, kuten “kuten”; se vain kuvaa jotain ikään kuin se olisi jotain muuta. Esimerkiksi vihaista ihmistä voitaisiin kuvata “kiehuvaksi vereksi”, mutta hänen verensä ei kirjaimellisesti kiehu.

Kirjallisuuden vertauskuva on laajennettu metafora. Suurin ero on siinä, että allegoriat ovat yleensä kokonaisia ​​juoni -linjoja, ei vain kuvausta tai katkelmaa. Teoksessa Animal Farm Orwell kuvailee vallankumousta eläinten keskuudessa maatilalla, jotta se todella huomauttaisi kapitalistisesta demokratiasta Englannissa ja Yhdysvalloissa sekä Venäjän kommunistisesta hallinnosta. Orwell teki tämän laittaakseen kirjansa poliittisen sisällön helpommin sulatettavaan pakettiin, mutta esittäen silti poliittisen pointin.

Kaikki tarinat, jotka ovat kirjallisuuden vertauskuvia, voidaan myös tulkita nimellisarvolla. Tämä tarkoittaa, että Animal Farm voidaan kirjaimellisesti tulkita tarinaksi eläimistä. Kirjallisuuden vertauskuvan päätehtävänä on peittää idea älykkään symbolisten merkityssarjan avulla, jotta laajennetun metaforin yhteydessä idea voidaan ymmärtää syvemmin. Allegorisia tarinoita tai runoja voidaan ajatella kahdella tasolla, yksi kirjaimellinen ja toinen kuvaannollinen.

Kuuluisa kirjallisuuden vertauskuva on Danten jumalallinen komedia, jossa Dante itse matkustaa helvetin, kiirastuli ja taivaan läpi toisen runoilijan Virgilian ohjaamana. Kaikkien tarinoiden aikana Dante todella seuraa uskonnollista elämäänsä ja ottaa itsensä “tummasta puusta”, jonka yleensä uskotaan edustavan paikkaa, jossa hänellä ei ole uskontoa, paratiisiin, joka on hengellinen valaistus ja lopulta kristinusko. Vaikka tämä olisi voitu kuvata kirjaimellisesti, omaelämäkerran kannalta Danten versio on kiteyttävämpi, koska se käyttää myyttisiä kohtauksia ja elämää suurempia tarinoita.