Taiteen allegoria viittaa visuaaliseen työhön, jossa kirjaimellinen teos, kuten maalauksen hahmot, edustaa ajatusta, joka viittaa syvempään tai rinnakkaiseen merkitykseen. Sana allegoria on johdettu kreikan sanoista, jotka tarkoittavat “muuta” ja “puhua julkisesti”. Allegorian merkityksestä välitetään toisinaan käyttämällä symbolisia hahmoja tai muita symboleja. Allegoristen hahmojen tai symbolien yhdistäminen muihin teoksen elementteihin tapahtuu katsojan mielessä ja välittää merkityksen kirjaimellisen esityksen ulkopuolella.
Alegoriaa käytetään usein taiteellisessa esityksessä. On yleisesti käytettyjä vertauskuvallisia symboleja, kuten “Oikeuden” patsaita. Abstraktin idean kuvaa pukeutunut nainen. Hänellä on silmät ja se symboloi puolueettomuutta ja oikeudenmukaisuutta kaikille sitä etsiville. Hänellä on vaaka, joka osoittaa, että oikeudenmukaisuus edellyttää tosiasioiden ja todisteiden punnitsemista oikeudenmukaisen johtopäätöksen tekemiseksi.
Kreikkalais-roomalaisen mytologian hahmoja käytetään usein taiteen vertauskuvina. Elohopeaa käytetään symboloimaan nopeutta, Venusta rakkautta tai Neptunusta, merta. Joskus mytologiset hahmot ovat maalauksen ainoat symbolit ja niitä käytetään ilmaisemaan idea tai kertomaan tarina. Italialainen renessanssitaiteilija Sandro Botticelli käytti maalauksessaan “La Primavera” erilaisia kreikkalaisia jumalia, jumalattaria ja nymfejä kuvaamaan kevään tuloa.
Saksalaisen renessanssitaiteilijan Albrecht Dürerin “Melencolia I” on merkittävä esimerkki taiteen vertauskuvasta, ja sitä tutkitaan ja tulkitaan edelleen. Yleensä sen tulkitaan olevan melankoliaa, joka voi iskeä taiteilijaan, jossa mielikuvitus on tärkeämpää kuin järki. Käyttämättömät arkkitehtuurin ja geometrian työkalut ympäröivät naisen hahmoa surullisella ilmeellä. Nero siivekäs hahmo istuu hänen vieressään ja näyttää epätoivoiselta. Maailman monista alkemian symboleista ja niiden mahdollisista merkityksistä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja.
Taiteen allegorialla on hyvin pitkä historia. 1600 -luvulla italialainen kirjailija Cesare Ripa kokosi Iconologican, jossa luetellaan kaikki erilaiset vertauskuvalliset symbolit. Monet maalarit renessanssin aikana käyttivät hänen teostaan viittauksena maalauksiinsa.
Taiteilijoiden omakuville on jopa erityisiä symboleja. Riippunaamari taiteilijan kaulan ympärillä symboloi elämän jäljitelmää. Kurittomat hiukset osoittavat taiteellisen luomisen vimmaa. Kangasnauha jossain maalauksessa osoittaa, että taiteilijan ilmaisukeino on harja ja suu on hiljaa.