Alter ego on toinen minä, osa ihmisen persoonallisuutta, joka on selvästi ristiriidassa hänen tavanomaisen persoonallisuutensa kanssa. Tätä käsitettä käytetään usein kirjallisena välineenä, ehkä tunnetuimmin Dr.Jekyllin ja herra Hyden Strange Case -tapauksessa, mutta sitä on tutkittu myös filosofiassa, hallituksessa ja jopa taloustieteessä. Ajatus toisesta erillisestä persoonallisuudesta on kiehtova joillekin ihmisille, ja tätä käsitettä käytetään joskus selittämään käyttäytymistä, jota pidetään epäsäännöllisenä tai epänormaalina.
Tätä latinalaista termiä, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”muuta itseä”, ei esiinny kovin usein kliinisessä psykologiassa tai psykiatriassa. Vaikka joihinkin mielenterveysongelmiin liittyy vaihtoehtoisten persoonallisuuksien ilmenemistä, kliiniset termit, kuten ”dissosiatiivinen identiteettihäiriö”, ovat yleensä parempia, koska psykologit haluavat vetää selkeän rajan psykologian ja tieteenalojen, kuten fiktion ja filosofian, välillä.
Ihmiset viittaavat alter egoan monin eri tavoin. Jotkut ihmiset esimerkiksi käyttävät tätä termiä puhuakseen läheisistä ja erottamattomista ystävistä viitaten ajatukseen, että nämä ystävät ovat sulautuneet heidän henkilökohtaiseen identiteettiinsä. On varmasti totta, että jotkut ihmiset näyttävät tulevan pareittain parhaiden ystäviensä kanssa.
Näyttelijöiden esittämiä hahmoja kutsutaan joskus “alter egoiksi”, varsinkin kun nämä hahmot ovat tärkeitä ja kuuluisia, ja he ovat tehneet näyttelijän nimen tunnetuksi. Esimerkiksi Sean Conneryn alttari on James Bond, koska vaikka muut näyttelijät ovat kuvanneet hahmoa, Connery teki hänestä kuuluisan, ja hänen tavaramerkkityyliään kutsutaan usein ”todelliseksi” Bondiksi.
Kun joku käyttäytyy eri tavalla eri tilanteissa, hänestä sanotaan joskus olevan alter ego. Itse asiassa käyttäytymisen mukauttamista vastaamaan sosiaalisia normeja ja odotuksia voitaisiin pitää sosiaalisena sopeutumisena, mutta ihmiset, jotka tuntevat olonsa yhtä mukavaksi erilaisissa vastakkaisissa tilanteissa, suhtautuvat toisinaan epäluuloisesti vähemmän mukautuviin ihmisiin. Rakastava äiti, joka on myös terävä liikenainen, on yksi esimerkki.
Joku, jolla on erityisen hyvin kehittynyt fiktiota ja elokuvia, voi elää ”kaksoiselämää”. Esimerkiksi vakoojana toimivan romaanin hahmolla voi olla kansityö automekaanikkona, ja hahmot, jotka tuntevat salaisen identiteetin, viittaavat päähenkilön kaksoiselämään ja sen aiheuttamaan emotionaaliseen stressiin. Kaksoiselämiä esiintyy myös todellisessa maailmassa, vaikka ne ovat harvinaisempia kuin fiktio ehdottaa.