Alveolaarinen prosessi on paksu luinen harjanne, joka koostuu suurelta osin hylsyistä, joihin hampaat on upotettu. Se on myös vastuussa hampaiden juurien tukemisesta. Hammaspesät tunnetaan kliinisesti hammasalveoleina, joka on hammasalveolien monikkomuoto. Tämä on termi, joka antaa tälle harjalle nimen. Joskus alveolaarista prosessia kutsutaan myös alveolaariseksi luuksi sen sijainnin ja rakenteen vuoksi.
Ihmisillä alveolaarinen prosessi löytyy ylä- ja alaleuasta, jotka ovat vastaavasti yläleuka ja alaleuka. Monilla eläimillä harja löytyy lisäksi esilihasesta, joka on kokoelma kallonluita, jotka sijaitsevat yläleuan muodostavien luiden välissä. Erityisesti yläleuan harjaa kutsutaan joskus yläleuan kaareksi.
Alveolaarinen prosessi on sijoitettu siten, että se rajautuu ylä- ja alaleuan kanssa. Yläleuan harja sijaitsee rakenteen huonommalla pinnalla tai yläleuan alla. Toisaalta alaleuan harja sijaitsee yläpinnallaan, mikä tarkoittaa, että se sijaitsee alaleuan päällä. Siten hampaat, jotka käyttävät hylsyjä, muodostavat ylemmän ja alemman rivin, joiden oletetaan kohtaavan toisensa, kun leuat suljetaan; tämä on okkluusio.
Hampaat alveolaarisessa prosessissa on kiinnitetty yläleuan hammasalveoleihin erikoistuneilla sidekudoskuiduilla, joita kutsutaan periodontaaliseksi ligamentiksi (PDL) tai periodontaalikuiduksi. PDL on tarpeen sen varmistamiseksi, että hampaat pysyvät upotettuina harjuihin, etenkin puristusvoiman aikana, joka tapahtuu pureskelun aikana. Huomionarvoisia ovat myös gomfoosit, jotka ovat liikkumattomia kuituliitoksia, jotka ovat vastuussa hampaiden sitomisesta sekä ylä- että alaleuan hammasalveoleihin.
PDL: n vieressä on alveolaarisen prosessin alue, joka tunnetaan nimellä lamina dura. Sitä kutsutaan myös epäkypsäksi luuksi, ja se on vastuussa PDL: n Sharpeyn kuitujen kiinnityspinnan tarjoamisesta hampaiden juurtumiseen. Lisäksi ylä- ja alaleuasta löytyvä bucinnator -lihas toimii alveolaarisen luun kanssa säätelemällä hampaiden ja poskien välistä liikettä paitsi syömisen, myös hymyillen ja viheltäessä.
Murtuma voi tapahtua alveolaarisessa prosessissa, kun leuassa on dislokaatio. Tällainen tila on yleisempi yläleuan kuin alaleuan kohdalla. Lisäksi hammaskannat ovat alttiita turvotukselle tai tulehdukselle, mikä voi johtaa alveoliittiin.