Amerikkalainen vasemmisto on yleinen termi, joka viittaa Amerikan väestön progressiiviseen ja liberaaliseen segmenttiin ja siihen liittyvään poliittiseen elimeen. Termit, kuten “vasen siipi”, kuvaavat laajaa joukkoa amerikkalaisia käsittäen monenlaisia uskomuksia ja poliittisia liikkeitä. Näitä ovat äärimmäiset liberaalit, kuten kommunistit ja sosialistit, sekä valtavirran ryhmät, kuten kansalaisoikeusaktivistit ja ammattiliitot. Yhdysvaltojen poliittisia asioita hallitsevassa kaksipuoluejärjestelmässä amerikkalainen vasemmisto liittyy demokraattiseen puolueeseen.
Poliittiset termit “vasen” ja “oikea” saivat alkunsa vallankumouksellisen Ranskan kansalliskokouksesta 18-luvulla. Monarkiaa ja vakiintunutta poliittista järjestelmää tukeneet edustajakokouksen jäsenet istuivat kuninkaan oikealla puolella, kun taas uudistusta puolustavat olivat hänen vasemmalla puolella. Kun Ranskan vallankumous puhkesi vuonna 1793, kuningas ja monet hänen oikeakätisistä kannattajistaan pidätettiin ja teloitettiin. Terminologia on kuitenkin säilynyt tähän päivään asti. “Oikealla” kuvataan konservatiivit, jotka haluavat säilyttää vakiintuneen järjestyksen, kun taas “vasemmisto” tukee yleensä muutoksia ja uudistuksia.
Yksilöillä ja poliittisilla ryhmillä on usein uskomuksia, joita ei voida helposti luokitella. Yleensä amerikkalainen vasemmisto kuitenkin tunnistetaan valtion liike -elämän sääntelystä, yhteiskunnallisista uudistuksista ja tuesta niille ryhmille ja yksilöille, jotka eivät kuulu vakiintuneeseen valtarakenteeseen. Amerikkalaisen oikeiston katsotaan tukevan taloudellista konservatiivisuutta, vapaamarkkinakapitalismia ja vakiintuneita uskonnollisia ja yhteiskunnallisia järjestyksiä. 20 -luvun lopulla ja 21. vuosisadan alussa eri tekijät ovat johtaneet siihen, että nämä jakaumat ovat yhä kiistanalaisempia ja jopa katkeria sosiaalisessa ja poliittisessa keskustelussa.
Amerikkalaisella vasemmistolla on ollut värikäs ja epätasainen historia. Vuonna 1912 entinen presidentti Theodore Roosevelt teki epäonnistuneen tarjouksen palata Valkoiseen taloon osana Progressiivista puoluetta, joka on kolmas osapuoli, joka tunnetaan myös nimellä Bull Moose Party. Seuraavina vuosikymmeninä laaja liberaalien aktivistien koalitio voitti monia poliittisia uudistuksia, mukaan lukien työoikeudet, naisten äänioikeudet ja hallituksen rahoittamat sosiaaliohjelmat. 1950 -luvulla senaattori Joe McCarthy johti murskaavaa vastaiskua Yhdysvaltain vasemmistoa vastaan hyödyntämällä Neuvostoliiton kommunismin pelkoja. 1960- ja 1970-luvuilla vasemmistolaiset aktivistit kuuluisasti osoittivat mieltään Vietnamin sotaa vastaan ja tukivat vähemmistöjen kansalaisoikeuksia.
Vielä nykyäänkään on vähän yksimielisyyttä siitä, mikä on amerikkalainen vasemmisto. Demokraattinen puolue on samaistunut vahvasti vasemmistoon 19 -luvun lopulta lähtien. Monet edistyneet väittävät kuitenkin, että demokraatit ovat vakiintuneena osana poliittista valtarakennetta enemmän keskustalaisia kuin vasemmistolaisia. Asteikon vastakkaisessa päässä anarkisteja nähdään usein osana vasemmistoa yhdessä muiden radikaalien poliittisten ryhmittymien kanssa. Koska he vastustavat hallintojärjestelmiä kokonaan, anarkisteja ei kuitenkaan voida todella pitää osana vakiintunutta poliittista kehystä.