Amerikkalainen intialainen sioux on sioux -jäsen, joka tunnetaan myös nimellä Dakota tai Lakota, intialainen heimo. Nimi “Sioux” voidaan jäljittää 17 -luvulle, jolloin Chippewa -intiaanit kutsuivat heimoa “Nadouwesou”, joka tarkoittaa “lisäyksiä”. Ranskan kauppiaiden uskotaan yleisesti lyhentäneen nimen Nadouwesou ”Sioux”. Amerikkalaisessa intialaisessa sioux’ssa on seitsemän heimoa ja kolme suurta osastoa, ja heillä on sama kulttuuri ja perinne, joka elää edelleen.
Siouit olivat muuttavia ihmisiä 1800 -luvun lopulle asti, jolloin Yhdysvaltain hallitus siirsi suurimman osan heistä Yhdysvaltojen ja Kanadan varauksiin. Amerikkalaisen intialaisen sioux’n alkuperäiset kotimaat olivat Yhdysvaltojen alueella, joka tunnetaan nyt nimellä Wisconsin, Minnesota ja Pohjois- ja Etelä -Dakota. Heillä oli myös tunnustettuja siirtokuntia nykyisessä Iowassa, Nebraskassa, Montanassa, Illinoisissa ja Kanadassa. Nykyään siioit asuvat pääasiassa Dakotasissa, Nebraskassa, Minnesotassa ja Saskatchewanissa Kanadassa.
Santee tai amerikkalaisen intialaisen siion itäinen jako koostuu Wahpekute-, Mdewakantonwan-, Wahpetonwan- ja Sisitonwan -heimoista. Ihanktonwana eli Yanktonai -heimo muodostaa Nakotan eli siiojen keskijaon. Lakota eli läntinen jako koostuu Titonwanin eli Tetonin heimosta. Teton-heimo oli alun perin yksi sioux-intiaanien bändi, mutta muutettuaan Dakotasiin he jakautuivat useisiin alaryhmiin, mukaan lukien Oglala-, Hunkpapa- ja Blackfoot-heimot.
Kun siouit asuivat nykyisen Wisconsinin ja Minnesotan alueella, he olivat tyypillisesti maissinviljelijöitä ja metsästäjiä. Kun he olivat muuttaneet Great Plainsille, he muuttivat usein seuraamaan vaeltelevia puhvelikarjoja. Buffalosta oli tullut heidän tärkein ruokalähde hirvien ja peurojen ohella. Yleensä he asuivat suurissa teltoissa, jotka oli valmistettu puhvelinahasta. Tipit olivat suhteellisen helppoja siirtää, ja niissä oli siiojen paimentolainen olemassaolo – koko kylä saattoi olla pakattu ja muutettu jopa tunnissa.
Siiojen uskottiin olevan hyvin hengellinen heimo. He kommunikoivat tyypillisesti henkimaailman kanssa musiikin, tanssin ja juhlien kautta. Sioux-miehet ovat myös saattaneet osallistua 12 päivän kesärituaaliin nimeltä ”Sun Dance”. Auringotanssia pidetään joskus yhtenä Sioux’n tärkeimmistä henkisistä tansseista. Siinä oli esillä sioux -sotureita, jotka tekivät haavoja itselleen ja kestivät tuskan tanssiessaan osoittaakseen rohkeuttaan ja sitoutumistaan heimoon.
Kulttuurisesti amerikkalaisella intialaisella siouxilla oli rooleja, jotka olivat yleensä sukupuolikohtaisia. Sioux -naiset olivat talon omistajia ja pitäjiä. He eivät vain rakentaneet tippejä, vaan olivat myös vastuussa niiden siirtämisestä heimon siirtyessä. Kuten monet muutkin alkuperäiskansojen äidit, sioux -naiset kantoivat vauvojaan usein selässään ”kehtolaudoilla”. He ovat saattaneet harjoittaa tarinankerrontaa, musiikkia, helmetöitä ja perinteistä lääketiedettä.
Sioux -miehiä pidettiin metsästäjinä ja sotureina, ja he olivat vastuussa elintarvikkeiden hankkimisesta perheilleen ja puolustamisesta fyysisiltä uhilta. Historioitsijat teorioivat, että siiolaiset taistelivat sotia osoittaakseen rohkeutta pikemminkin kuin vakiinnuttaakseen alueensa. Miehet, eivät naiset, olivat tyypillisesti oikeutettuja päälliköiksi. Miehet harjoittivat myös kauppaa muiden intiaanien ja eurooppalaisten kauppiaiden kanssa. Vaikka naiset olivat tunnettuja sulka- ja helmityöstään, sioux -miehiä arvostetaan yleensä luomalla monimutkaisia maalauksia puhvelin nahkoihin.
Amerikkalainen intialainen sioux ei enää asu tipissä ja on saattanut sulautua moderniin yhteiskuntaan, vaikka monet jatkavat esi -isiensä kulttuuria ja perinteitä. Perinteisiä taidemuotoja, kuten sulka- ja helmityö, jotka tehtiin yli 200 vuotta sitten, tehdään edelleen. Monet amerikkalaisen intialaisen sioux -heimon jäsenet harjoittavat myös perinteistä sioux -musiikkia ja tanssia juhlissa ja juhlissa.