Analoginen yleismittari (AMM) on monikäyttöinen elektroninen testauslaite. Yksikkö pystyy mittaamaan jännitettä, virtaa ja vastusta, ja sillä on usein toimintoja myös taajuuden ja signaalitehon testaamiseksi. Analogisen yleismittarin näyttö perustuu yleensä mikroamittariin fyysisen osoittimen siirtämiseksi kalibroidun asteikon yli. Laitetta voidaan kutsua myös multitesteriksi tai voltti-ohmimittariksi.
Vakiotoiminnot analogiselle yleismittarille sisältävät jännitteen mittaamisen voltteina, vastuksen ohmeina ja virran ampeereina. Jotkut mallit laajentavat mittausmahdollisuuksia sisältämään kapasitanssin, johtavuuden, induktanssin ja taajuuden. Vaihtaminen mitattujen määrien välillä on itse laitteen kytkinasetus ja eri irrotettavat anturit. Näyttöalueella on erillinen kalibroitu asteikko jokaista mitattavaa määrää. Liikkuva osoitin ilmaisee mittauksen tuloksena olevan arvon.
Analogisen yleismittarin tarkkuus on tekijä sen suunnittelussa ja mekaanisen näytön käytössä. Laitteen ytimessä on sähkömekaaninen muunnin, joka tuottaa osoittimen pyörivän taipuman vasteena sähkövirtaan. Taipuman määrä tulkitaan suureksi useiden kalibroitujen asteikkojen avulla, joiden yli osoitin kulkee. Normaalin, hyvin kalibroidun analogisen yleismittarin mittaustarkkuus on tyypillisesti kolme prosenttia. Tämä tarkkuusaste koskee vain alemman millivoltin tasavirta -aluetta, eikä sitä välttämättä voida soveltaa korkeampiin jännitteisiin tai vaihtovirtaan.
Lukemien tulkinnassa on otettava huomioon laitteen ilmoitettu tarkkuus suhteessa tietyn asteikon kalibrointiin. Kolmen prosentin tarkkuusaste 100 yksikön asteikolla on kolme yksikköä, mikä voi olla yli 10%: n virhetaso mittauksen asteikon ensimmäisellä kolmanneksella. Analogisen yleismittarin tarkkuuteen liittyy myös ongelmia pienimmän askeleen visuaalisessa ratkaisemisessa näytön asteikolla. Osoittimen leveys, asteikon tarkkuus ja tärinä voivat heikentää lukemien tarkkuutta.
Analoginen mutimittari näyttää erinomaisesti muuttuvan mittauksen reaaliajassa, ylittäen selvästi digitaalisen vastineensa. Osoittimen liike osoittaa selvästi positiivisia tuloksia testeissä, joissa on kyse jonkin määrän esiintymisestä eikä sen erillisestä arvosta. Nopeus, jolla osoitin nousee maksimiinsa, antaa myös karkean osoittimen suurista virroista, jotka ovat suurempia kuin ne, joille laite on suunniteltu.