Analyyttinen esitys on eräänlainen teksti, jonka tarkoituksena on vakuuttaa yleisö esittämällä väitteitä. Se voi olla joko kirjoitettu tai puhuttu; kirjoitettuna sitä kutsutaan usein analyyttiseksi esseeksi. Tämäntyyppinen teksti käyttää usein asiantuntijalähteitä tai henkilökohtaisia kokemuksia todisteina väitteen tueksi. Kirjallinen analyyttinen käsikirja järjestetään usein käyttämällä viiden kappaleen rakennetta, jossa ensimmäinen kappale on johdanto, keskimmäiset kappaleet ovat todisteita ja viimeinen kappale on johtopäätös.
Kuten nimestä voi päätellä, kirjoittaja analysoi usein aihetta vakuuttaakseen lukijan, että väite on totta. Tämäntyyppinen teksti on yleistä akateemisessa maailmassa ja esiintyy usein akateemisissa aikakauslehdissä tai tieteellisissä teksteissä. Analyyttisiä esityksiä löytyy myös artikkeleista, aikakauslehdistä ja puheista – periaatteessa missä tahansa tilanteessa, jossa väite esitetään.
Kun analyyttinen esitys seuraa viiden kappaleen organisaatiota, ensimmäinen kappale ei ainoastaan johda aihetta, vaan myös esittää väitöskirjan. Väitöskirja on tekijän kanta tai argumentti. Sitä ovat esityksen loput kohdat pyrkineet tukemaan.
Analyyttisen käsikirjan pääosa, jota usein kutsutaan bodyksi, on yleensä vähintään kolme kappaletta lyhyempi, ja sitä pidetään usein väitöskirjan onnistuneen tukemisen edellyttämän vähimmäismäärän todisteina. Keho voi olla tarvittaessa pidempi. Siirtymäsanoja, kuten “ensimmäinen”, “toinen” ja “kolmas”, käytetään yleisesti auttamaan lukijaa ymmärtämään, milloin uusi kohta tai todiste esitetään. Väitteen tueksi käytetyt todisteet voivat sisältää muiden ihmisten tekemää tutkimusta tai henkilökohtaisia kokemuksia; se riippuu usein kirjoittajan argumentista.
Analyyttisen selityksen viimeinen kappale on johtopäätös. Tässä kappaleessa opinnäytetyö toistetaan yleensä. Johtopäätös voi alkaa väitöskirjan uudelleenlaadinnalla, joka on hyvin spesifinen, ja saattaa muuttua yleisemmäksi kappaleen jatkuessa. Pääsääntö on, että päätelmään ei saa sisällyttää uusia tietoja; jos näin on, toisen kohdan lisääminen tekstiin olisi tarkoituksenmukaisempaa.
Rikas, kuvaava kieli on yleistä analyyttisessä esityksessä, koska kirjoittaja saattaa yrittää vedota lukijan tunteisiin ja esittää tosiasiallisia todisteita. Jos kirjoittaja pystyy vakuuttamaan lukijan, että opinnäytetyö on totta, näyttely on menestys. Analyyttisiä esityksiä kutsutaan joskus myös arvioiviksi esseiksi tai argumentoiviksi esseiksi.