Termiä “eläkkeensaaja” käytetään useilla eri tavoilla. Termin alkuperäinen ja tavanomaisin merkitys on joku, joka hyötyy elinkorosta eli vakuutustyypistä, joka ostetaan, jotta joku saisi vakaat tulot eläkkeellä. Termiä on myös laajennettu koskemaan joidenkin henkivakuutusten edunsaajia ja erityistä valtion työntekijää. Yleensä sanan merkitys on selvä kontekstista, jossa sitä käytetään.
Keskustellessaan henkilöstä, joka hyötyy elinkorosta, eläkeläinen on henkilö, jolla on sopimusperusteinen oikeus elinkoron etuihin. Hän voi saada aktiivisesti etuuksia tai hänet voidaan listata edunsaajaksi, joka saa etuuksia, kun elinkorko alkaa maksaa. Ihmiset voivat ostaa elinkorkoja itselleen, jolloin he ovat elinkorkoja, tai elinkorot voidaan ostaa muiden ihmisten, kuten perheenjäsenten tai työntekijöiden, puolesta. Elinkorottaja voi myös jakaa etuja, kuten kun pari ostaa elinkoron yhdessä ja he nimeävät toisensa elinkelpoisiksi, jos toinen kumppani kuolee.
Vakuutuksenottajat saavat kuukausittain kiinteitä summia, jotka on määritetty elinkustannussopimuksessa. Elinkoron rakenteesta riippuen maksuja voidaan jatkaa, kunnes elinkorko kuolee, tai ne voivat rajoittua tiettyyn vuosikauteen. Elinkorot katsotaan eläkesijoituksiksi, jotka sopivat hyvin vakaan työpaikan ja taloudellisen aseman omaaville henkilöille, koska ne voivat olla erittäin joustamattomia ja rangaista ihmisiä, jotka maksavat annuiteetteja varhain.
Jotkut ihmiset voivat kutsua henkivakuutuksen saajaa elinkorkoksi. Henkilövakuutuksen saajat saavat eläkkeiden saajan tavoin rahaa, joka on tarkoitettu korvaamaan tulonmenetys. Yleensä etuudet maksetaan kertasuorituksena eikä laajennettuina maksusarjoina, jotka tarjoavat säännöllisiä tuloja.
Eläkkeellä olevia työntekijöitä, jotka saavat etuuksia, mutta jotka ovat edelleen käytettävissä töihin, voidaan kutsua myös eläkkeensaajiksi. Valtion elinkelpoinen voi jatkaa osa-aikatyötä hallitukselle menettämättä etuja, kunhan hänen työaikansa eivät ylitä hallituksen asettamaa ylärajaa. Uudelleen palkatut eläkkeensaajat hyötyvät hallitukselle tarjoamalla asiantuntemustaan ja neuvojaan nuoremmille työntekijöille sekä työtä, joka voi täyttää aukon, kun valtion virasto pakotetaan työntekijöitä.