Ansioluettelo (CV) vaaditaan usein ansioluettelon sijasta koulutuksessa, kliinisessä tutkimuksessa, lääkärityössä tai tietyissä tiede- tai julkaisutehtävissä. Ansioluettelo tarkoittaa elämän kulkua ja CV on todella paljon suurempi kirjanpito siitä, mitä ihminen on tehnyt elämässään kuin ansioluettelo.
Toisin kuin ansioluettelo, CV on yleensä pidempi ja yksityiskohtaisempi. Se sisältää paitsi koulutuksen ja aiemmat työpaikat myös yksityiskohtia, kuten erityiskursseja, julkaisuja, erityislisenssejä tai -yhteyksiä, saamiaan apurahoja ja muita asiaankuuluvia tietoja haetusta tehtävästä.
Akateemisessa ympäristössä ja tutkimustehtävissä ensisijaisesti huomioidaan paitsi se, missä opiskeli, myös se, mitä opiskeli. Erityisesti korkeakouluissa julkaisujen tai konferenssien lukumäärä voi olla merkittävä myyntivaltti. Koska monet korkeakoulut odottavat opettajiltaan julkaisua, julkaisulistat CV: ssä ovat välttämättömiä.
Koulutusta ei yleensä luetella vain paikkana ja tutkintotodistuksena, vaan sen on yleensä sisällettävä lyhyet kuvaukset kursseista, joita pidetään erityisen arvokkaina omalla alallaan. On myös kiinnitettävä huomiota siihen, millaista kokemusta hänellä on aiemmista töistä, olivatpa ne sitten palkallisia tai palkattomia. Jos esimerkiksi matematiikan opettaja vietti aikaa opettaessaan sokeita oppilaita, tämäntyyppinen kokemus olisi mainittava ansioluettelossa. Tällainen kokemus voi osoittaa, että opettaja on monipuolinen tarjoamaan vaihtoehtoisia selityksiä näkövammaisille.
Monilla opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella valitsemansa alan ”suurien nimien” kanssa. Jos joku on osallistunut tutkimushankkeeseen jonkun kanssa, joka on alallaan hyvin tunnettu, se on arvokasta tietoa CV: ssä.
Samoin, jos joku on saanut palkintoja, apurahoja, apurahoja tai apurahoja, useimmat suosittelevat niiden lisäämistä CV: hen. Tavoitteena ansioluettelo on saada huomata vähintään sanoja. CV: n tavoitteena on huomioida monipuolinen kokemus. Pituus on vähemmän tärkeä, ja useimmat odottavat CV: n olevan huomattavasti pidempi kuin perinteinen ansioluettelo. Sen ei pitäisi muistuttaa omaelämäkertaa, mutta odotetaan hyvin täytettyä kahden tai neljän sivun pituista CV: tä.
Kaikkia työkokemuksia ei tarvitse mainita CV: ssä. Yleensä CV: n tulee olla valitsemasi alan erityinen. Ellei toisiinsa liittymätön työkokemus jotenkin liity alaan, sitä ei yleensä tarvitse luetella. Tällaiset tiedot voidaan täyttää haastattelussa, jos tarvitaan tarkempia tietoja historiasta.
CV: hen on liitettävä saatekirje. Saatekirjeen tulee olla vähintään yhden sivun kokoinen. Lyhyitä viittauksia työkokemukseen voidaan tehdä, mutta useimpien viittausten tulee viitata oheiseen CV: hen. CV: n tulee sisältää myös olennaisia tietoja, kuten yhteystiedot.
Niille, jotka tuntevat olevansa huolissaan CV: n tuottamisesta, verkossa on saatavilla upeita ilmaisia malleja, jotka voivat helpottaa prosessia. Lisäksi jos sinulla on ystäviä CV: n kanssa, pyydä ehdottomasti näkemään heidät, jotta voit tuntea prosessin. On myös hienoja kirjoja katseenvangitsijoiden CV: iden tuottamisesta, joiden avulla voi tulla ammattitaitoiseksi CV-kirjoittajaksi.