Aplasia cutis congenita, joka tunnetaan myös nimellä cutis aplasia, on harvinainen synnynnäinen sairaus, joka saa sairastuneen syntymään ilman osaa ihosta. Joissakin tapauksissa jotkut taustalla olevista kudoksista, kuten luusta, voivat myös puuttua. Päänahka on yleisimmin vaurioitunut alue aplasia cutis congenita -tapauksissa, vaikka ihokudosta voi puuttua mistä tahansa kehon osasta. Tämän tilan tyypillinen hoito koostuu yleensä huolellisesta puhdistuksesta ja erikoisvoiteen levittämisestä, koska iho kasvaa tyypillisesti muutamassa viikossa. Kaikista aplasia cutis congenitaa tai yksilöllisiä hoitomenetelmiä koskevista kysymyksistä tai huolenaiheista on keskusteltava lääkärin tai muun lääketieteen ammattilaisen kanssa.
Suurimmalla osalla aplasia cutis congenitasta syntyneistä vauvoista puuttuu päänahasta iholaastari. Kädet, jalat tai vartalon alue vaikuttaa pieneen prosenttiin näistä potilaista. Joissakin tapauksissa puuttuu useampi kuin yksi ihoalue. Ohut kalvo, joka on helppo nähdä, peittää tyypillisesti alueen, jolla ihon pitäisi olla.
Kun aplasia cutis congenita vaikuttaa päänahkaan, kallon luissa voi olla pieni vika, vaikka tämä on yleensä vähäistä ja paranee itsestään. Keho yleensä korjaa tämän tilan aiheuttamat viat ilman invasiivista lääketieteellistä hoitoa. Muutaman viikon kuluessa syntymästä pienet luuviat paranevat ja iho alkaa kasvaa vaurioituneilla alueilla.
Ainoa diagnostinen työkalu, jota tarvitaan aplasia cutis congenitan tarkkaan diagnosointiin, on fyysinen tutkimus. Lääkintähenkilöstö huomaa puuttuvat iholaastarit hetken kuluttua sairaan lapsen syntymästä. Jos näyttää siltä, että luussa voi olla merkittäviä vikoja, lisätestejä, kuten röntgen- tai CT-skannauksia, voidaan määrätä, jotta lääkärit voivat arvioida tilan vakavuuden.
Aplasia cutis congenitan hoito on tavallisesti yksinkertainen prosessi puhdistaa huolellisesti vaurioituneet alueet ja levittää hellävaraisesti erityistä voidetta hoitohenkilökunnan ohjeiden mukaan. Tämä voide on yleensä valmistettu aineesta, joka tunnetaan hopeasulfadiatsiinina, vaikka toisinaan voidaan käyttää myös muita voiteita. Kirurginen interventio on tarpeen vain äärimmäisissä luuvikojen tapauksissa tai kun puuttuvat iholaastarit peittävät suuren osan päänahasta.