Aquaphobia on veden pelko. Monet ihmiset pelkäävät ja kunnioittavat vettä ja tunnustavat sen olevan tietyissä olosuhteissa vaarallista. Ihmiselle, jolla on vesifobia, tämä terve ja normaali pelko muuttuu äärimmäiseksi ja voi häiritä elämänlaatua. Esimerkiksi vesifobiasta kärsivä voi välttää ajamista siltojen yli, uintia, veneilyä tai jopa olla lähellä vesistöä.
Ihmiset, joilla on vesifobia, tunnustavat toisinaan, että heidän pelkonsa vedestä ei ole täysin järkevä, mutta pelko ei ole heidän hallinnassaan. Vaikka vesi ei muodosta välitöntä uhkaa, levottomuutta ja ahdistusta, kuten kohonnutta sykettä, hikoilua, pahoinvointia, hyperventilaatiota ja vapinaa, voi kokea. Potilas ei voi tukahduttaa näitä tunteita tai voittaa niitä, ja hänellä voi olla äärimmäinen reaktio veden roiskumiselle tai joutumiselle kosketukseen veden kanssa.
Aquafobialle on useita mahdollisia syitä. Ihmiset, jotka ovat kokeneet traumaattisia tapahtumia vedessä ja sen ympäristössä tai kuulleet tällaisista tapahtumista, voivat kehittää veden pelkoa. Tätä pelkoa voidaan jopa viljellä katsomalla elokuvia tai lukemalla kirjoja, joissa ihmiset hukkuvat tai hyökkäävät veteen. Kulttuuriset olosuhteet voivat myös johtaa akvafobiaan. Esimerkiksi ihmiset, jotka kasvavat autiomaassa, voivat nähdä suurten vesistöjen näkemisen uhkaavana tai traumaattisena.
Jotkut akvafobiaa sairastavat ihmiset kokevat pelon niin tiedostamattomalla tasolla, että he eivät ehkä ole tietoisia siitä. He välttävät tilanteita, joissa vettä on läsnä, joskus keksivät luovia tapoja kiertää vettä, mutta he eivät ehkä tunnista, että pelko on välttämisen takana. Muissa tapauksissa ihmiset ovat hyvin tietoisia pelostaan ja valitsevat välttämisen, jotta he eivät kokisi emotionaalista ahdistusta.
Kuten muutkin sosiaaliset fobiat, akvafobiaa voidaan hoitaa, usein psykoterapialla. Hoitoon on erilaisia lähestymistapoja, joita potilaat voivat tutkia hoitajien kanssa löytääkseen parhaiten sopivan menetelmän. Järjestelmällinen herkistyminen on yksi vaihtoehto, jossa potilas altistuu hitaasti ajan myötä fobian lähteelle, jotta hän voi poistaa siihen liittyvän pelon. Tämä tekniikka voi alkaa valokuvilla tai piirustuksilla vedestä ja edetä hitaasti esimerkiksi uima -altaalle tai rannalle.
Ihmiset saattavat ihmetellä, miksi termiä “hydrofobia” ei käytetä kuvaamaan veden pelkoa, koska “hydro” on yleisesti käytetty juuri, joka näkyy monissa veteen liittyvissä sanoissa, kuten hydrodynamiikka, vesivoima ja hydrologia. “Hydrofobia” on jo vakiintunut sanankäytössä terminä, joka viittaa joihinkin raivotaudin myöhäisvaiheen tunnusmerkkeihin, joten keksittiin uusi sana selkeästi erottamaan sosiaalinen fobia, jolle on ominaista veden pelko, ja raivotaudin oireet.