Arvostuspääoma on termi, jota käytetään kuvaamaan oikaisutyyppiä, jota käytetään joskus kirjanpitokäytännöissä omaisuuserän kirjanpitoarvon ja saman omaisuuserän arvioidun arvon välisen eron tunnistamiseksi, kun arvioitu arvo on korkeampi kuin kirjanpitoarvo. Kun tämä ero on tunnistettu, se kirjataan kirjanpitoon kirjoittamalla summa veloitus omaisuuserää vastaan ja hyvittämällä sama summa myös oman pääoman tilille. Vaikka tätä lähestymistapaa käytetään useissa maissa ympäri maailmaa, sitä ei käytetä usein yritysten kirjanpidossa joissakin maissa, mukaan lukien Yhdysvallat.
Maissa, jotka tunnustavat ja kirjaavat arviointipääoman, prosessia, jolla dokumentoidaan tämä ero arvioidun arvon ja tietyn omaisuuserän kirjanpitoarvon välillä, kutsutaan usein arvonalennukseksi. Kun omaisuuserä, kuten kiinteistö, arvioidaan ja kyseisen arvon todetaan olevan suurempi kuin kyseisen kiinteistön kirjanpitoarvo, arvioinnin tarkoitetaan luovan olennaisesti pääomaa, joka on kirjattava kirjanpitoon. Käyttämällä omaisuuserän veloituksen ja oman pääoman tilillä olevan luoton yhdistelmää arvioinnin luoma pääoma kirjataan. Riippuen sen maan verolaeista, jossa kiinteistö sijaitsee, tämä voi olla tärkeää laskettaessa ja tarjouskilpailussa kunkin verovuoden erääntyvän kiinteistöveron oikea määrä.
Koska eri omaisuuserien arvioitu arvo voi muuttua ajan myötä, arviointipääoman mukautusprosessi tapahtuu melko johdonmukaisesti. Tätä menetelmää käyttävät yritykset voivat laskea mahdolliset erot kirjanpitoarvon ja arvioidun arvon välillä vuosittain, varsinkin jos alkuperämaan verolainsäädäntö edellyttäisi tämän eron kirjaamista. Useimmilla tätä menetelmää käyttävillä yrityksillä on erityiset käytännöt ja menettelyt arviointipääoman tunnistamiseksi ja kirjaamiseksi kirjanpitoon jonkinlaisessa kiinteässä aikataulussa.
On eriäviä mielipiteitä siitä, onko arviointipääoman seuranta toimiva lähestymistapa. Tuhontekijät suosivat ajatusta siitä, että arvioidun arvon ja kirjanpitoarvon välisen eron huomioon ottaminen voi antaa epätarkan käsityksen yrityksen tosiasiallisesta pääomasta. Tämän lähestymistavan kannattajat näkevät sen luovan todellista pääomaa, joka olisi otettava huomioon kirjan pitämiseksi tasapainossa. Monissa tapauksissa ongelma syntyy sen perusteella, onko pääoma arvioitu omaisuuserän nykyarvon perusteella vai jollakin muulla menetelmällä.