Omaisuuserien arvonalentumistesti liittyy yrityksen käyttöomaisuuden markkinahinnan laskuun. Kun omaisuuserän markkinahinta – tai käypä arvo – laskee merkittävästi, yritysten on kirjattava ero arvonalentumisena. Tilintarkastajat eivät tee arvonalentumistestiä joka tilikaudella tai jokaiselle omaisuuserälle. Jokaisen omaisuuden testaaminen ei myöskään ole aina välttämätöntä. Testin vaatimukset määräytyvät tyypillisesti kansallisten tilinpäätösstandardien mukaan.
On olemassa muutamia sääntöjä omaisuuserien arvonalentumistestin suorittamisesta ja oikaisun kirjaamisesta. Näitä ovat omaisuuserien markkinahintojen merkittävä lasku, merkittävä muutos yrityksen omaisuuden käytössä tai muutokset oikeudellisiin tekijöihin sen suhteen, miten yritys käyttää omaisuutta. Varojen arvonalentumisesta on olemassa myös muutamia muita vähemmän yleisiä sääntöjä. Luetteloa täydentävät korkeat kustannukset, kassavirtahäviö kuluvalla kaudella tai useilla menneillä jaksoilla sekä odotukset siitä, että yritys myy omaisuuserän hyvissä ajoin ennen käyttöiän päättymistä.
Kirjanpitäjät mittaavat omaisuuserien arvonalentumista kaksivaiheisella prosessilla. Ensinnäkin kirjanpitäjien on koottava historiallinen arvo kaikelle yhtiön pääkirjaan kirjatulle omaisuudelle. Kaikkien yhtiön omistamien varojen käypä arvo tulee nykyisiltä markkinoilta, joilla yhtiö voi myydä omaisuuden. Kahden luvun vertailu auttaa kirjanpitäjiä tunnistamaan arvonalentuneet omaisuuserät. Omaisuuserä, jonka käypä arvo on suurempi kuin kirjattu kirjanpitoarvo – erotus ei ole palautettavissa – edustaa yleensä omaisuuserän arvonalentumista.
Omaisuuserien arvonalentumistestin toinen osa edellyttää kirjanpitäjien suorittavan rahavirtojen vertailun lyhytaikaisten varojen kustannuksiin. Kirjanpitäjät laskevat kirjaamattomat rahavirrat tulevilta vuosilta; tätä laskentaa varten ei tarvita rahavirtojen diskonttausta. Kunkin omaisuuserän rahavirrat edustavat kunkin hyödykkeen tulevia etuja. Kirjanpitäjät etsivät omaisuutta, jossa tulevat rahavirrat ylittävät kirjanpitoarvon. Ero näiden kahden luvun välillä on summa, jonka yritys kirjaa omaisuuserien arvonalentumisena.
Yritysten on yleensä poistettava omaisuuserien arvonalentumiset tappioina nettotuottoja vastaan. Kirjanpitojärjestelmissä on erilaiset säännöt arvonalentumisten kirjaamiseen. Joissakin tapauksissa yhtiö voi pystyä jakamaan arvonalentumistappion useille tilikausille. Tämä estää yritystä saamasta yhtä tilikautta, jolloin nettotuotot pienenevät merkittävästi. Yritysten on ilmoitettava mahdollisista omaisuuserien arvonalentumisista sidosryhmille ilmoittaakseen heille näistä merkittävistä liiketoiminnan muutoksista.