Kaakkois -Aasian valtioiden liiton (ASEAN) vapaakauppa -alue on Kaakkois -Aasian maiden ryhmän välinen sopimus jäsenmaiden välisen kaupan esteiden rajoittamiseksi. Tämän tarkoituksena on edistää näiden maiden välistä vapaata kaupankäyntiä vahvistaakseen niiden asemaa maailmanmarkkinoilla ja samalla kiinnittäen huomiota myös yrityksiin, jotka voivat olla kiinnostuneita suorista ulkomaisista sijoituksista. Alkuperäisen ASEANin vapaakauppa -alueen lisäksi ASEAN -maat ovat neuvotelleet myös vapaakauppasopimuksista naapurimaiden, kuten Kiinan, kanssa.
Alkuperäinen ehdotus ASEANin vapaakauppa -alueeksi kehitettiin vuonna 1992, ja vuonna 2003 sopimus toteutettiin. Kymmenen maata liittyi ASEANin vapaakauppa -alueeseen: Brunei, Kambodža, Indonesia, Laos, Malesia, Myanmar, Vietnam, Filippiinit, Singapore ja Thaimaa. Nämä jäsenmaat suostuvat rajoittamaan tai poistamaan tullit ja muut kaupan esteet, jotka häiritsevät jäsenvaltioiden välistä kauppaa.
ASEANin vapaakauppa -alueen sisällä maat voivat periaatteessa siirtää tavaroita maksamatta tulleja. Tämä helpottaa kaupan vapaata liikkumista rajojen yli ja hyödyttää kaikkia jäsenmaita. Vastaavia sopimuksia on tehty muilla maailman alueilla, kuten Pohjois -Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA). Tällaiset sopimukset edistävät maiden välistä kauppaa, parantavat kaikkia jäsenmaiden taloutta ja auttavat myös maita luomaan paremman aseman kansainvälisessä kauppayhteisössä.
ASEANin kehittämien kaltaisten vapaakauppa -alueiden luomista arvostellaan toisinaan, koska jäsenmaita syytetään epäoikeudenmukaisista eduista. On halvempaa tuoda tavaroita jäsenmaista ja viedä tavaroita jäsenmaihin, mikä asettaa muita jäseniä epäedulliseen asemaan, koska niiden on kilpailun vuoksi pudotettava tuotteidensa hintoja. Tällaisia sopimuksia on kritisoitu myös sillä perusteella, että niistä on yleensä hyötyä suhteettomasti tietyille jäsenmaille.
Kiina solmi vapaakauppasopimuksen ASEANin kanssa, joka toteutettiin vuonna 2010, ja maat, kuten Australia ja Uusi -Seelanti, ovat myös ilmaisseet kiinnostuksensa kehittää parempia kauppasuhteita ASEANin jäsenmaiden kanssa. Kauppapolitiikan laatiminen voi viedä kuukausia tai vuosia ja vuosikymmeniä, kuten ASEANin vapaakauppa -alue hyväksyttiin vuonna 1992 ja se tuli voimaan vasta 11 vuoden kuluttua. Neuvottelijoiden kärsivällisyys on tärkeää, koska on olemassa useita kriittisiä vaiheita, joissa sopimukset voivat romahtaa, kumota aiemmat työt ja pakottaa ihmiset aloittamaan alusta.