Hindu -uskonnossa harjoittajia kannustetaan etsimään syvempää hengellistä opetusta gurun tai muun mestarin kanssa. Tähän liittyy usein ajan viettäminen muiden uskovien kanssa eristetyssä yhteisökeskuksessa, jota kutsutaan ashramiksi. Tämä keskus voi toimia myös joogin, gurun tai muun arvostetun mystikon pääasiallisena kodina. Ashramissa asuessaan opettaja ja uskovat jakavat yksinkertaisen kasvisruokavalion ja viettävät monta tuntia meditaatiossa.
Sana on sanskritin kieli, vaikka eri lähteet tarjoavat erilaisia käännöksiä. Yleisesti ottaen se tarkoittaa erakkoa tai katumuspaikkaa. Toisin kuin kristillinen käytäntö rakentaa kirkkoja julkisille alueille, hindulainen ashram sijaitsee melkein aina syrjäisillä metsän tai vuoriston alueilla, aivan kuten buddhalaiset tai kristilliset luostarit. Juuri tämä yksinkertainen ympäristö kaukana nykyaikaisen elämän häiriötekijöistä antaa sille askeettisen vetovoiman.
Tämä ei tarkoita sitä, että ashram olisi välttämättä yksinkertainen rakenne. Se voi todellakin olla pieni mökki, jossa on minimaaliset mukavuudet, mutta se voi olla myös suuri moderni laitos, jossa on asuntolat, kustantamot ja koulutusrakennukset. Itse asiassa monet hindulaiset lähetetään rutiininomaisesti paikalliseen ashramiin uskonnollista ja maallista koulutusta varten samalla tavalla kuin katoliset koulut tarjoavat vaihtoehdon julkiselle koulutukselle Yhdysvalloissa.
Muutamat viime vuosina muut uskonnolliset järjestöt ovat tutkineet toimivan asramin dynamiikkaa ja suunnitelleet hengellisiä retriittejä tämän mallin perusteella. Ei olisi epätavallista löytää ”kristillinen ashram”, joka toimii maaseudulla länsimaissa. Joogan harjoittajat voivat myös tavata näihin periaatteisiin perustuvissa eristetyissä meditaatiokeskuksissa.
Vaikka voimme haluta pitää ashramia täysin erillään poliittisesta tai sotilaallisesta maailmasta, tämä ei ole ollut historiallisesti totta. Eri johtajat ovat käyttäneet niitä armeijansa harjoitusalueina, aivan kuten kiinalaisten luostareiden tarjoama taistelulajien koulutus. Onnistuneen vastarintaliikkeen aikana brittiläisiä vastaan Mahatma Gandhi käytti useita operatiivisia tukikohtia, vaikka korosti väkivallattomuutta hindulaisten ohjeiden mukaan.