Assonance on retorinen laite, jota käytetään usein runoudessa ja proosassa lisäämään syvempää merkityksen tunnetta sen kuviin. Se määritellään yleensä vokaalien toistamiseksi sanojen tai tavujen sisällä. Esimerkiksi sanat “odota” ja “jää” osoittavat yhteenkuuluvuutta keskenään, koska ne molemmat sisältävät saman sisäisen vokaaliäänen.
Tämä kirjallinen laite eroaa riimistä, koska riimi sisältää tyypillisesti samanlaisten konsonanttiäänien käytön sanojen päissä. Kirjoittajat käyttävät yleensä assonanssia saadakseen kuvansa näyttämään elävämmiltä, auttaakseen lukijoita mukaan tarinaan tai lisätäkseen musiikillisuuden tunteen runouteen tai proosaan. Lukijoiden uskotaan löytävän samanlaisten vokaaliäänien toistumisen sanoissa ja tavuissa sekä lohduttavasti että kiinnostavasti.
Toistuvien vokaaliäänien käytön sanojen ja tavujen sisällä sanotaan vetoavan lukijan korvaan ja vahvistavan kirjoittajan taiteellisen auktoriteetin. Assonanssi löytyy usein runoutta, jossa se yleensä auttaa jaetta sujuvammin. Sitä ei yleensä pidetä runollisen muodon tai rakenteen elementtinä. Sen sijaan sitä ajatellaan useammin ylimääräisenä runollisena kukoistuksena. Assonanssin käytön runoudessa katsotaan yleensä antavan runoilijalle enemmän luovaa liikkumavaraa, ja se voi antaa runoilijan luoda illuusion rakenteesta vapaassa runoudessa, joka ei tyypillisesti seuraa runollisia sopimuksia, kuten muotoa tai rakennetta.
Kirjoittajat käyttävät tyypillisesti assonanssia yhdessä monien muiden kirjallisten ja retoristen välineiden kanssa, kuten konsonanssi tai konsonanttiäänien toistaminen sanassa tai tavussa ja allitaatio tai konsonanttiäänien toistaminen sanojen alkutavoissa. Proosakirjoittajat käyttävät usein tällaisia retorisia välineitä saadakseen proosaansa runollisemman. Assonanssi voi auttaa proosakirjoittajia välittämään sanojensa implisiittiset merkitykset ilmaisemaan mielialaa ja tunteita, jotka eivät välttämättä ole heti ilmeisiä sanojen sanakirjamääritelmissä.
Kirjalliset laitteet, jotka manipuloivat sanojen ääniä, ovat usein erityisen suosittuja lasten kirjallisuudessa ja runoudessa. Lasten sanoitukset voivat sisältää myös assonanssia, kuten klassikko “Hän myy simpukoita meren rannalla”. Tällaiset riimit käyttävät yleensä myös allitaation ja konsonanssin elementtejä. Konsonantti- ja vokaaliäänien toistumisen näiden kirjallisten laitteiden avulla uskotaan edistävän kirjallisuuden, runouden ja riimien viihdearvoa lapsille.