Assumpsit on latinalainen lause, joka tarkoittaa “hän sitoutui” tai “hän lupasi”. Oikeudelliselta kannalta olettamus on ikivanha termi, jota henkilö käyttäisi kirjelmissään perimään vahingot sopimuksen rikkomisesta. Kantaja väitti, että oli olemassa olettamus – lupaus – jota vastaaja ei pitänyt. Vastaajan laiminlyönti lupauksensa rikkomisessa olisi silloin rikkomus, joka antaisi kantajalle oikeuden periä vahingonkorvaukset vastaajalta. Historiallisesti olettamusvaatimuksen esittäminen oli ainoa tapa, jolla osapuoli voi periä vahingonkorvauksia sopimusrikkomuksesta, koska muita oikeussuojakeinoja ei ollut käytettävissä.
Muinaisina aikoina ei ollut lainsäädäntöelimiä, jotka voisivat antaa lakeja yksityishenkilöiden välisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi. Tuomioistuinten oli turvauduttava yleiseen lakiin päätösten tekemisessä. Tämä laki kehitettiin tuomioistuinten päätösten kautta, jotka perustuivat ajan ihmisten tapoihin. Alun perin yleisen lain mukaan yksityisiä sopimuksia ei voitu panna täytäntöön henkilöiden välillä. Vaikka olisi selvää, että kaksi osapuolta olivat tehneet sopimuksen ja että toinen osapuolista rikkoi sopimusta, yleinen tuomioistuin ei tarjoaisi oikeussuojakeinoa.
Pääomatuomioistuimet tunnustivat lopulta olettamuksen mekanismiksi, joka sallii sen panna täytäntöön yksityiset sopimukset. Pääomatuomioistuimet perustivat päätöksensä tasapuolisuuden tai oikeudenmukaisuuden periaatteisiin. Oikeusoikeus tunnettiin Englannin tuomioistuimena ja varhaisissa Amerikan siirtomaissa. Englanti lakkautti oikeudenmukaisuustuomioistuimet, kun se antoi Judicature Actsin, jolla perustetaan Englannin nykyinen tuomioistuinjärjestelmä. Yhdysvallat lakkasi osallistumasta tuomioistuimiin, kun se hyväksyi liittovaltion siviiliprosessisäännöt.
Ajan myötä olettamuksesta tuli syy, joka mahdollistaisi vahingonkorvauksen. Jos sopimus oli nimenomainen – lupaus, joka annettiin nimenomaisesti ja selkeästi suullisella tai kirjallisella kielellä – perintävaatimus oli nimenomainen olettamus. Esimerkiksi jos maalari lupasi maalata kodin vastineeksi hevosesta ja asunnonomistaja suostuisi, se olisi nimenomainen sopimus. Jos asunnonomistaja ei toimittanut hevosta maalityön päätyttyä, maalareilla olisi syy toimia oletuksessa asunnonomistajaa vastaan.
Yleinen olettamus oli toimenpide, jolla peritään vahingot implisiittisistä sopimuksista. Yksilöt tekisivät implisiittisen sopimuksen tekojensa perusteella. Tuomioistuimet tutkisivat osapuolten käyttäytymistä ymmärtääkseen osapuolten aikomuksen. Olosuhteista riippuen tuomioistuin voisi päätellä, että osapuolten välillä oli epäsuora sopimus. Tuomioistuin voisi sitten antaa asianmukaisen tuomion varmistaakseen oikeudenmukaisuuden.