Autoradiografia on prosessi, jolla otetaan tietynlainen kuva, jota kutsutaan autoradiografiksi, joka näyttää kohteessa olevan radioaktiivisen aineen suhteellisen pitoisuuden. Kohde on yleensä biologinen näyte tai ihmiskehon osa. Valokuvalevy altistuu tutkittavan kohteen radioaktiivisille päästöille ja tuottaa kuvan.
Radiografia on radioaktiivisten materiaalien tai röntgensäteiden käyttö kuvan tuottamiseksi. Röntgensäteiden käyttäminen kohteen pommittamiseen samalla, kun valotuslevy tai -kalvo altistetaan röntgensäteille, on yleisin menetelmä tämän tyyppiselle kuvantamiselle. Autoradiografia tuottaa samanlaisen kuvan, mutta se perustuu alfa- ja beetahiukkasten päästöihin ja gammasäteisiin, jotka vapautuvat radioaktiivisten aineiden hajoamisesta kohteen sisällä, eikä ulkoisesta lähteestä. Tuloksena olevan kuvan avulla koulutettu teknikko voi määrittää radioaktiivisen aineen suhteellisen pitoisuuden ja sen jakautumisen.
Joskus tutkijat tuovat tarkoituksellisesti radioaktiivisia aineita esineeseen tai kudokseen. Autoradiografiasta voivat hyötyä sytologian alat, jotka ovat solujen ja niiden rakenteen tutkimus, ja histologia, kudosten ja niiden rakenteiden tutkimus. Autoradiografiat voivat auttaa tutkijoita oppimaan lisää solu- ja kudosrakenteista sekä siitä, miten radioaktiiviset materiaalit imeytyvät ja jakautuvat.
Digitaalisessa autoradiografiassa tietokoneet ja säteilyntunnistuslaitteet toimivat yhdessä tuottaakseen röntgenkuvan. Tämäntyyppinen autoradiografia mahdollistaa kudosten ja esineiden tutkimuksen määritellyillä ajanjaksoilla. Tämä tekniikka voi edelleen parantaa tietämystämme siitä, miten radioaktiiviset materiaalit leviävät kudoksiin.
Tutkimus kemiallisista reseptoreista, niiden jakautumisesta kudoksiin ja niiden toiminnasta voi myös hyötyä autoradiografiasta. Radioaktiivisilla aineilla infusoidut biokemialliset aineet, joita kutsutaan radioligandeiksi, ruiskutetaan kudokseen. Nämä aineet reagoivat kudosten kemiallisten reseptorien kanssa, ja kun autoradiografia otetaan myöhemmin, sen avulla tutkija voi määrittää, missä nämä reseptorit sijaitsevat, niiden suhteellinen taajuus ja jakautumistiheys. Tätä tekniikkaa käytetään joskus diagnosoimaan erilaisia lääketieteellisiä ongelmia.
Autoradiografiaa voidaan käyttää myös RNA: n ja DNA: n sekä solujen kehityksen ja toiminnan vaiheiden tutkimiseen. Sitä voidaan käyttää myös RNA: n ja DNA: n osittaisten sekvenssien eristämiseen tutkimusta varten, erityisesti viruksissa. Lääkärit voivat ehkä käyttää tätä tekniikkaa havaitakseen, diagnosoidakseen ja suunnitellakseen hoitostrategioita erityyppisille säteilymyrkytyksille määrittämällä, mitkä kudokset ovat saattaneet absorboida radioaktiivisia aineita.