Kansainvälisessä kaupassa avoimien ovien politiikka on sopimus siitä, että maa avaa kaupan tasapuolisesti ulkomaisille hallituksille. Tämä voi tulla joko avoimiksi satamiksi tai sitoumukseksi tasapuolisille toimintaedellytyksille ulkomaisille yrityksille. Avoimien ovien politiikka tarkoittaa liike -elämässä jotain aivan muuta. Kun organisaatiot toteuttavat avoimien ovien käytäntöjä, ajatus on, että johtajien, esimiesten tai muiden viranomaisten toimisto -ovet pysyvät todella auki. Tämä on kutsu työntekijöille ilmaista kysymyksiä tai huolenaiheita milloin tahansa.
Oven metafora on pitkään ollut suosittu kaupasta keskusteltaessa. Avoimen oven politiikka maan kauppajärjestelyissä tarkoittaa olennaisesti sitä, että maan satamat ja mahdollisuudet ovat kaikkien saatavilla. Avaimia tai erikoislupia ei tarvita.
Yksi tunnetuimmista avoimen oven kuvakäytöistä kauppaneuvotteluissa on vuoden 1889 avoimien ovien sopimus, jonka Yhdysvallat teki edelläkävijänä pitääkseen Kiinan satamat avoimina tasa-arvoiselle ulkomaankaupalle. Politiikan oli tarkoitus olla sopimus suurimpien kauppiaiden – Japanin, Venäjän, Ranskan, Saksan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan – välillä, jossa määrättiin, ettei kukaan ottaisi saalistusvaltaa Kiinaan. Vakaus Kiinassa oli osa politiikan tavoitetta, mutta niin oli myös Kiinan jatkuva avoimuus Yhdysvaltain kaupalle. Yhdysvallat ei halunnut menettää Kiinaa kauppakumppaninaan ja järjesti politiikan osittain varmistaakseen, ettei mikään muu maa sulkenut Yhdysvaltoja. Tämä avoimien ovien politiikka pysyi voimassa toisen maailmansodan alkuun saakka.
Avoimen oven politiikka voi myös olla osa kansallista kauppapolitiikkaa. Tässä yhteydessä hallitus ilmoittaa, että sillä on avoin ovi ulkomaankaupalle, yleensä sellaisten yritysten muodossa, jotka haluavat muuttaa. Tällaiset avoimet ovet -politiikat yhdistetään usein edullisiin verovaatimuksiin ja muihin etuihin talouskasvun kannustamiseksi.
Yritysmaailmassa ilmaisulla “avoimen oven politiikka” on paljon kirjaimellisempi merkitys. Tässä tilanteessa avoimien ovien käytäntö on tapauskohtainen tai muistoksi tarkoitettu käytäntö, jossa määrätään, että työntekijät voivat milloin tahansa esittää kysymyksiä tai esittää valituksia esimiehilleen tai esimiehilleen. Johtajien on pidettävä ovet auki, mikä helpottaa työntekijöiden pääsyä niihin.
Avoimen oven politiikka on yleistä myös yliopistoissa. Professori voi esimerkiksi noudattaa avoimien ovien käytäntöä, joka antaisi opiskelijoilleen oikeuden esittää kysymyksiä tai tavata hänet aina, kun he löytävät hänet toimistostaan riippumatta siitä, ovatko he sopineet tapaamisesta. Koulujen avoimien ovien käytännöt liittyvät joskus myös luokkahuoneiden avoimuuteen. Opiskelijat, jotka käyttävät avointa ovea, voivat mahdollisesti istua luennoilla kursseilla, joille he eivät ole ilmoittautuneet, tai vanhemmat voivat seurata lapsensa luokkahuonetta ilman ennakkoilmoitusta.