Avoliitossopimus on oikeudellinen asiakirja, joka toimii naimattomille pareille samalla tavalla kuin avioliittoa koskeva sopimus. Asiakirjassa kuvataan, miten elinkustannukset ja muut kulut jaetaan, kun avoliitto on olemassa. Siinä luetellaan myös tarkat tiedot omaisuuden ja omaisuuden jakelusta, jos avoliitto lopulta lakkaa. Avoliitossopimusta voivat käyttää sekä hetero- että homoparit.
Avoliitto on yhdessäolo avioliiton ulkopuolella. Monet parit suosivat avoliittoa avioliiton sijaan, varsinkin kun avioliittoa pidetään instituutiona rakastavan siteen sijaan. Avoliitto voi olla edullinen myös nuoremmille pareille, jotka haluavat aikaa elää yhdessä sitoutuneessa suhteessa ennen naimisiinmenoa tai vanhemmille pareille, jotka ovat jo selvinneet puolisostaan ja mieluummin kunnioittavat muistoaan menemättä uudelleen naimisiin. Se on yleistä myös samaa sukupuolta olevien parien keskuudessa, jotka eivät ehkä laillisesti saa mennä naimisiin asuinpaikkansa.
Avoliittoa suositellaan useista syistä. Jos avioliittoa ei ole solmittu, monia asioita, kuten omaisuuden jakamista ja yhteisen omaisuuden jakamista, voi olla vaikea jakaa, jos pariskunta päättää lopettaa yhdessä asumisen. Parit eivät ehkä myöskään ymmärrä, että ennenaikaisen kuoleman sattuessa monet paikat eivät tunnusta avoliittoa tai yleisiä lakiavioliittoja ja voivat laillisesti estää eloon jääneen osapuolen pääsemästä mihin tahansa jääneeseen omaisuuteen. Avoliitossopimuksen tekeminen ei vain suju sujuvasti eron aikana, vaan se voi myös auttaa suojelemaan molempia osapuolia säilyttämällä perintöoikeutensa tragedian sattuessa.
Avoliitossopimuksen perustiedot kattavat useita aloja. Ensimmäisessä osassa on yleensä kunkin osapuolen omaisuuserien yhteenveto, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot heidän omaisuudestaan ennen sopimuksen tekemistä. Siinä luetellaan myös, miten kaikki avoliiton aikana hankitut omaisuudet olisi jaettava eron sattuessa. Lopuksi avoliitossopimuksessa määritellään usein tarkasti, mitä omaisuutta ja tilejä kumpikin osapuoli on oikeutettu perimään, jos toinen osapuoli kuolee. Vaikka monilla aloilla ei tunnusteta avopuolisoiden yleisiä oikeuksia, sopimus on oikeudellisesti sitova asiakirja, joka on tunnustettava.
Avoliitossopimuksissa voidaan myös hahmotella muita yksityiskohtia, jotka tyypillisesti on varattu aviopareille. Jos naimattomalla pariskunnalla on yhteisiä lapsia, sopimuksessa voitaisiin täsmentää mahdolliset huollettavuus- ja elatusjärjestelyt. Asiakirja voi sisältää myös yksityiskohtia mahdollisesta taloudellisesta tuesta, joka on maksettava kummallekin osapuolelle eron sattuessa, mikä on erityisen hyödyllistä silloin, kun yhdellä henkilöllä on huomattavasti suuremmat tulot kuin toisella. Avioparien elatusapujen tapaan tämäntyyppistä taloudellista tukea kutsutaan usein palimoniaksi.