B-ISDN tarkoittaa Broadband Integrated Services Digital Network. Se on suunniteltu integroidun digitaalipohjaisen perusverkon (ISDN) seuraavaksi vaiheeksi, joka käyttää tiedonsiirtoon yleistä puhelinjärjestelmää. B-ISDN mahdollistaa suuren kaistanleveyden sovellusten käytön, mikä oli ongelmallista ISDN: lle.
Integrated Services Digital Network (ISDN) otettiin ensimmäisen kerran käyttöön 1980 -luvun lopulla. Sen oli alun perin tarkoitus korvata puhelinjärjestelmässä käytetty analoginen signaali digitaalisella signaalilla. Tällä tavalla sitä voidaan käyttää puhe- ja tiedonsiirtoon. Ajatuksena oli, että jos sopimus saavutettaisiin maailmanlaajuisesta standardista ISDN -käyttöä varten, hinta ISDN -sirujen valmistamisesta olisi halvempi, mikä johtaisi käyttäjien suureen kysyntään. Sopimuksen saavuttaminen kesti vuosia, ja ISDN -tekniikka oli viimeistelty, kun se oli korvattu muilla lähetysmuodoilla.
ISDN -verkon etuna on, että se käyttää olemassa olevia puhelinlinjoja datan, videon, äänen ja muiden signaalien siirtämiseen samanaikaisesti käyttäen digitaalista signaalia. ISDN tarjoaa lähetettävästä signaalityypistä ja erityisestä rajapintatyypistä riippuen nopeuden 64 kilobittiä sekunnissa (kbps) – 128 kbps, ja teknisesti se voi olla jopa 2 megabittiä sekunnissa (mbps). B-ISDN, jota pidetään huippuluokan ISDN: nä, on kantavuus 155-622 mbps.
Suuremman kaistanleveyden kysyntä Internetin video- ja puheensiirtoa varten oli uuden järjestelmän kehittämisen ensisijainen liikkeellepaneva voima. Perusnopeudella ISDN, ISDN: n käyttämä vakioliitäntä, ei ole tarvittavaa kapasiteettia kantaakseen näitä signaaleja kanavillaan. Yritykset, jotka käyttivät lähiverkkoa (LAN), joka yleensä liikkui nopeudella 10 Mbps, havaitsivat tavallisen 64 kbps: n nopeuden hidastavan yleistä yhteyttä huomattavasti. Tämä johti B-ISDN: n, ISDN: n laajakaistapäivityksen, käyttöönottoon.
Huolimatta suuresta nopeudesta ja käytettävyydestä kuituoptisissa verkoissa, B-ISDN: ää ei ole laajasti otettu käyttöön käytettäväksi verkoissa tai Internet-yhteyksissä. Kotiverkoissa kaapeli ja DSL ovat olleet ensisijaisia tekniikoita verkkoyhteyksiin Internetiin. Yritykset käyttävät erilaisia yhteystyyppejä, pääasiassa T1- ja T3 -linjoja, Internet -yhteyksien luomiseen. Ethernet on edelleen päävalinta lähiverkkoille molemmissa tapauksissa.
B-ISDN käyttää asynkronista siirtotilaa (ATM). ATM käyttää pieniä, samankokoisia datapaketteja, jotka luovat luotettavamman signaalin kuin tyypilliset vaihtelevan kokoiset paketit Ethernet-verkot käyttävät, mikä on tärkeää puhepaketeille, jotka on siirrettävä reaaliajassa. Pankkiautomaattia käytetään nyt pääasiassa digitaalisten tilaajalinjojen (DSL) ja joissakin langattomissa tekniikoissa.