Mikä on Barnardin tähti?

Barnardin tähti on neljänneksi lähinnä Auringon tähtiä Centauri -järjestelmän kolmen jäsenen jälkeen ja nopeimmin liikkuva tähti taivaalla. Sitä kutsutaan joskus Barnardin Runaway Stariksi viittaamaan sen merkittävään liikkeeseen suhteessa muihin tähtiin. Sijaitsee Ophiuchus -tähdistössä, vain 5.98 valovuoden päässä Maasta, Barnardin tähti ei edelleenkään näy paljain silmin. Tämä johtuu siitä, että se on punainen kääpiötähti, jonka massa on vain 17% ja kirkkaus 04%. Punaiset kääpiöt ovat niin heikkoja, että olemme tietoisia vain niistä, jotka ovat noin 100 valovuoden päässä itsestämme.

Barnardin tähti liikkuu tällä hetkellä aurinkokuntamme yleiseen suuntaan nopeudella noin 140 km/s, ja siitä tulee Auringon lisäksi lähin tähti vain noin 11,700 3.8 vuoden kuluttua, vain 100 valovuoden etäisyydellä. Valitettavasti silloinkin se on edelleen liian hämärää nähdäkseen paljain silmin. Jo nyt tähti on niin heikko, että jos se korvaisi Auringon, sen kirkkaus olisi vain noin 3000 kertaa täysikuun kirkkaus. On paljon keskustelua siitä, voisiko punaisella kääpiöllä olla planeettoja, jotka ovat elinkelpoisia. Punaisen kääpiön ympärillä olevien planeettojen “elinympäristö” olisi etäisyydeltään samanlainen kuin Merkurius. Barnard’s Starin pintalämpötila on vain noin XNUMX K.

Vuodesta 1963 vuoteen 1973 jotkut tähtitieteilijät uskoivat Barnardin tähden ympärillä olevan Jupiter-kokoisen planeetan perustuen pieniin heiluviin liikkeisiin, joita oletettavasti havaittiin valokuvalevyjen vertailussa. Valitettavasti tälle ryhmälle myöhemmät yritykset vahvistaa huojunta eivät onnistuneet. Paljon korkeamman resoluution havainnot Hubble-avaruusteleskoopilla ovat myös sulkeneet pois havaittavan heilumisen. Barnardin tähdellä voi silti olla maapallon kokoinen planeetta-kumppani, mutta ei varmasti Jupiter-kokoinen läheisellä kiertoradalla.

Barnard’s Starin läheisyys ja mahdollinen planeetta -kumppani saivat sen suosituksi 1960 -luvulla tähtienvälisen koettimen kohteena. British Interplanetary Society suunnitteli mallin yhdelle Daedalus -nimiselle koettimelle. Tällainen koetin olisi ollut erittäin kallis ja ydinpulssin käyttövoimainen, vaikka se olisi ollut saavutettavissa 1960 -luvun tekniikalla.