Barokkikonsertolla tarkoitetaan erityistä konserttityyppiä, joka on kehitetty barokin aikana. Tänä aikana konserttoa edusti kolme erilaista sävellystyyppiä. Heillä on yhteinen teema vastakkain tai kilpailevista instrumenteista kolmen liikkeen kokoonpanossa. Konserttityyppi määräytyi orkesterin kanssa soitettavien soittimien määrän ja tyypin mukaan. Jokaista järjestelytapaa pidetään barokkina.
Barokin aikakausi kattaa suunnilleen ajanjakson 1580 – 1750. Vaikka konsertto sai alkunsa käsitteenä edellisen aikakauden renessanssissa, konsertto ainutlaatuisena sävellysmuotona perustettiin barokin aikana. Yleensä barokkimusiikki tunnettiin koristeellisesta ja mielikuvituksellisesta tyylistään.
1700 -luvulle mennessä oli kolmenlaisia barokkikonserttoja. Soolokonsertto sävellettiin yhdelle soittimelle, yleensä pianolle tai jousisoittimelle, ja orkesterille. Grossokonsertto on kirjoitettu kahdelle tai useammalle solistille orkesterin säestyksellä. Orkesterikonserttoja esitti yksi orkesteri, joka käytti samoja kontrastisoittimien periaatteita kuin soolo- ja grosso -konsertot. Kaikilla kolmella konserttityypillä on yhteinen sävellysrakenne, tyyli ja toteutus.
Kaikki barokkikonsertot sisältävät kolme osaa. Jokainen liike on erillinen kappale sävellyksen sisällä, mutta se liittyy kahteen muuhun. Järjestely on samanlainen kuin runon säkeet. Kolmen liikkeen temppuja toistetaan nopeasti/hitaasti/nopeasti, ja toinen liike johtaa kolmanteen ilman taukoa.
Kaikille barokkikonsertotyypeille yhteinen laite on ”basso continuo”, joka vaatii sävyinstrumentin, kuten sellon tai alttoviulun, käyttöä bassoäänellä. Sointuinstrumentti, kuten cembalo, urut tai luutti, soittaa harmonioita basson yli. Tämä johtaa kahteen samanaikaiseen ja jatkuvaan harmoniaan.
Jokainen liike toteutetaan kontrastin ja yksimielisyyden musiikillisena keskusteluna. Sitä voidaan ajatella eräänlaisena dialogina solistien ja orkesterin välillä. Koko ensimmäisessä ja toisessa erässä on musiikillinen kontrasti, joka on melkein kilpailu, koska eri instrumentit kilpailevat musiikin ilmaisemiseksi. Solisti toimii tietyssä mielessä yleisön huomiosta kilpailevan virtuoosin roolissa. Lopullinen liike johtaa kaikkien instrumenttien musiikilliseen sovintoon.
Joskus termi konsertto käsitti orkesterin säestyksessä soolosoloja, mutta 1600 -luvun puoliväliin mennessä termi tarkoitti vain orkesterisävellyksiä. Eräs barokkikonserttityyppi, soolokonsertto, on ollut jatkuvassa käytössä tähän päivään asti. Sävellysmuotona basso -konsertto putosi suosiosta barokin aikakauden lopussa, mutta elvytettiin 20 -luvulla.