Bassopasuuna on vaskipuhallinsoitin, jota soitetaan väristämällä huuliaan suukappaletta vasten ja siirtämällä liukumäki eri asentoihin. Moderni basso-pasuuna soittaa B-flatin avaimessa, mutta siinä on kaksi lisälaitetta, jotka muuttavat avainta, mikä tekee siitä B-flat/F/E-pasuunan. Se on erittäin monipuolinen instrumentti, joka esiintyy klassisissa orkestereissa, marssibändeissä, jazz -yhdistelmissä ja salsa -musiikissa.
Kaikki messinkisoittimet on valmistettu messingistä, hopeasta tai muusta metallista. Jokainen soitetaan väristämällä huulet suukappaleessa. Messinkiosassa basso pasuuna on pasuunaperheen jäsen, jossa äänenvoimakkuutta muutetaan yleensä sekä liukumäen asennon että ilmanpaineen säätämisen avulla.
Basso -pasuuna on matalampi kuin paljon yleisempi tenoripasuna, mutta korkeampi kuin kontrabasso -pasuuna. Siinä on suurempi reikä kuin tavallisessa tenoris pasuunassa, mutta se on muuten hyvin samanlainen. Yhtäläisyyksien vuoksi basso-pasuunaa kutsutaan joskus tenori-basso-pasuunaksi tai B-flat/F/E-pasuunaksi.
Instrumentin muodostavat kolme kappaletta ovat suukappale, runko ja liukumäki. Se koostuu noin yhdeksästä jalasta (2.74 m) messinkiputkesta, joka on kierretty ympärilleen. Runko sisältää kaksi lisälaitetta, jotka voivat ulottaa sen yli 3.66 metriin venttiilin ollessa kytkettynä. Kun liukumäki on laajennettu, se myös tekee letkusta pidemmän ja alentaa nousua.
Moderni basso-pasuuna on ei-transponoiva instrumentti, mikä tarkoittaa, että kun se soittaa kirjoitettua C-ääntä, kuuluva ääni on C.Kun E-venttiili on kytkettynä, se voi saavuttaa B-flat0: n matalan nuotin, hieman yli kolme oktaavia keskimmäisen C: n alapuolella Useimmat basson pasuunat voivat saavuttaa korkean C5 -nuotin, oktaavin keskimmäisen C: n yläpuolella, vaikka asiantuntijasoittaja voisi soittaa korkeampia ääniä korkealaatuisella instrumentilla.
1400 -luvun alussa trumpettiin lisättiin liukumäki, joka loi ensimmäisen pasuunan, joka tunnettiin silloin säkkinä. Pian pasuunoita valmistettiin kaikenkokoisina ja kaikissa avaimissa suurimmista salaperäisistä pasuunoista pieniin, korkeisiin sävellyksiin. Alton, tenorin ja basson pasuunatrioista tuli vakituinen osa orkesteria. 1700 -luvulla suosittu instrumentti tunnettiin pasunaksi italialaisen lauseen “suuri trumpetti” jälkeen.
Soittimien valmistaja Leipzigissä, Saksassa, nimeltään CF Satire, tuotti matalan pasuunan B-tasossa, jossa oli F-kiinnitys, vuonna 1839. Tämä instrumentti on pohjimmiltaan sama kuin nykyään käytetty basso-pasuuna, vaikka siitä puuttuu toinen liitos E. B-flat -laite kahdella lisälaitteella tuli vakiona.