Betacam® on Sonyn kehittämän videonauhaformaatin nimi, jota käytetään sekä ammattimaiseen kuvaamiseen että kotikäyttöön. Nimeä käytetään myös viittaamaan muotoon käyttäviin laitteisiin ja lisävarusteisiin. Betacamista on olemassa sekä analogisia että digitaalisia versioita, mutta formaatti on korvattu ei-nauhamuodoilla joissakin ammattikäytössä.
Kaikissa Betacam®-tuotteissa on 1.27 cm leveä teippi, joka korvaa aiemmin yleiset 1.9 cm: n kolmanneksen tuuman muodot. Vaikka Betacam® -muodosta on useita versioita, kaikki käyttävät samaa muotoista teippiä kahdessa tyylissä, mikä helpottaa laitteiden päivittämistä ilman uusia nauhoja. Nauhat on värikoodattu niiden muodon osoittamiseksi.
Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Betacamista tuli suosittu ammattimaisten videokäyttäjien, kuten TV -uutisryhmien, keskuudessa, oli se, että se oli ensimmäisten joukossa kamera, jolla oli kaikki toisto -ominaisuudet. Aiemmat kameramuodot olivat tarkoittaneet sitä, että kamera itse pystyi näyttämään tallennetut materiaalit vain mustavalkoisina, jos ollenkaan. Värintoiston käyttöönotto helpotti elokuvamiehistöjen nauhoitusten tarkistamista ja tarvittaessa materiaalin kuvaamista.
Vuosien varrella on ollut useita uusia Betacam® -formaatteja, joista jokainen vastaa tekniikan muutoksiin. Betacam SP®, lyhenne sanoista Superior Performance, otettiin käyttöön vuonna 1986 ja lisäsi tallennusten resoluutiota. Digital Betacam, joka otettiin käyttöön vuonna 1993, korvasi komposiittivideon komponenttivideolla. Tämä jakaa videotiedot kolmeen kaapeliin erinomaisen kuvanlaadun saavuttamiseksi.
Toinen digitaalinen formaatti, Betacam SX®, otettiin käyttöön vuonna 1996, ja se tarjosi halvempia laitteita ja nauhoja sekä paljon paremman videon pakkausnopeuden, mikä tarkoittaa, että nauhalle voidaan tallentaa laadukkaampaa materiaalia. Vuonna 2001 julkaistu MPEG IMX -formaatti teki samanlaisen tehtävän samalla, kun kaikki kameran tiedot saatettiin siirtää yhden kaapelin kautta.
Muodosta on myös kaksi teräväpiirtovaihtoehtoa. Ensimmäinen, julkaistu vuonna 1997, oli HDCAM. Seuranta, HDCAMSR, julkaistiin vuonna 2003 ja tarjosi paljon korkeampaa resoluutiota. Monet ammattikamerat käyttävät edelleen muotoa kuvatessaan ”kentällä” olevaa materiaalia. Televisiostudioissa formaatti on kuitenkin menettänyt jonkin verran suosiotaan. Monet tuotantomiehistöt mieluummin työskentelevät kovalevyihin perustuvien formaattien kanssa nauhan sijaan. Nämä mahdollistavat välittömän digitaalisen editoinnin, eikä niillä ole ongelmaa nauhan heikkenemisestä jatkuvan uudelleenkäytön jälkeen.
Muotoa ei pidä sekoittaa Betamaxiin®. Tämä oli kasettimuoto, jota käytettiin kotivideonauhureissa. Se hävisi kuuluisasti “formaattisodan” VHS: n kanssa.