Biodefense on yritys torjua biologisia tekijöitä hyödyntävän hyökkäyksen mahdollisia vaikutuksia, kuten bioterrorismia tai biologisten aseiden käyttöä. Tämän tyyppistä puolustusta käytetään tyypillisesti kahdella yleisellä tavalla, joko puolustukseksi siviiliväestöä vastaan tehtyä hyökkäystä vastaan tai puolustusta sotilaalliseen kohteeseen kohdistuvaa hyökkäystä vastaan. Siviilipuolustus perustuu suurelta osin varhaiseen havaitsemiseen ja menetelmiin, joilla uhrit ja ruoan tai veden menetys voidaan minimoida. Sotilaallisten kohteiden biopuolustus pyrkii usein varmistamaan, että sotilashenkilöstö on valmis reagoimaan ja hoitamaan hyökkäyksiä, joissa käytetään biologisia aseita.
Vaikka termi “biopuolustus” ei implisiittisesti tarkoita sotilaallista osallistumista, se on laajalti tunnustettu käsitteeksi puolustus- ja turvallisuusalalla monissa maissa. Tämän idean perusperiaatteet ovat tyypillisesti hyökkäysten ehkäisy ja menetelmät hyökkäyksiin perustuvien vahinkojen minimoimiseksi. Biohyökkäysten katsotaan yleensä olevan mahdollisia uhkia organisaatioilta, jotka ovat valmiita hyödyntämään bioterrorismia, tai sotilailta, jotka saattavat käyttää biologisia aseita sodan tai muun konfliktin aikana. Tämäntyyppiseen hyökkäykseen liittyy todennäköisesti virus tai muu biologinen tekijä, joka voi aiheuttaa vahinkoa, mukaan lukien kuoleman ja vakavan sairauden, sille altistuneille.
Biopuolustusta tarkastellaan tyypillisesti kahdella tavalla riippuen mahdollisista suojeltavista kohteista. Siviilien biopuolustus on pohdintaa, kuinka siviiliväestöä voidaan suojella biologisen hyökkäyksen, kuten bioterrorismia hyödyntävän hyökkäyksen, sattuessa. Tämäntyyppinen puolustus koostuu yleensä varhaisesta havaitsemisesta, ennaltaehkäisystä ja hoidosta sekä siviilien että resurssien, kuten ruoka- ja vesihuollon, osalta. Nämä toissijaiset, ruokaan ja veteen liittyvät näkökohdat erottavat usein siviilialueiden biopuolustusnäkökohdat niistä, jotka ovat välttämättömiä sotilaallisten kohteiden ja henkilöstön suojelussa.
Sotilaallinen biopuolustus yleensä harkitsee biologisten aseiden käyttöä sotilaallisessa hyökkäyksessä, jossa sotilaat ovat todennäköisesti ensisijaisena kohteena. Tämän tyyppinen puolustus koostuu usein käytettyjen biologisten aseiden havaitsemisesta varhaisessa vaiheessa, mikä voi olla vaikeaa, koska tällaisia hyökkäyksiä ei ole helppo tunnistaa räjähdyksen tai muun näkyvän ilmaisimen avulla. Havaitsemismenetelmiin voi kuulua tekniikka, jota käytetään ilmaisemaan, milloin ilmasta tai ruoka- tai vesinäytteestä löytyy taudinaiheuttajia ja vastaavia biologisia tekijöitä. Myös sotilaiden biologisessa hyökkäyksessä käytettyjä yleisiä aineita vastaan rokottaminen voi olla tärkeä osa biopuolustusta sekä sellaisten hoitomenetelmien kehittämistä, joilla voidaan vähentää tällaisen hyökkäyksen aiheuttamaa kuolleisuutta.