Biomekaaninen tatuointi on kehitetty ja perustuu ihmiskunnan ja koneen väliseen yhteyteen. Jokainen tatuointi on monimutkainen, harhaanjohtava taideteos, joka näkyy henkilön kehossa. Niille on yleensä ominaista ihmisen muodon yksityiskohtainen esittäminen yhdistettynä koneisiin.
Idea biomekaanisesta tatuoinnista kukoisti ensimmäisen kerran 1980 -luvun alussa. Monet pitävät konseptia HR Geigerissä, Aliens -elokuvan takana. Kun taidemuoto ja konseptit biomekaanisen tatuoinnin kehittyivät, siitä tuli yksityiskohtaisempaa ja kehittyneempää. Useimmat tämän tyyppiset tatuoinnit osoittavat hämmästyttävän kolmiulotteisen vaikutuksen, joka simuloi optista harhaa.
Biomekaanisen tatuoinnin tarkoitus on antaa vaikutelma, että tatuointia käyttävällä henkilöllä on mekaaninen ydin. Monet näistä tatuoinneista kuvaavat henkilön ihon halkeilua paljastamaan alla olevat robottiosat. Esimerkiksi henkilön jalan iho saattaa näyttää vetäytyneen taaksepäin, mutta luun ja lihasten sijasta vaihteet ja johdot ovat näkyvissä. Samoin ihmisen olkapään iho saattaa näyttää jakaantuneelta ja repeytyneeltä vain paljastaakseen tietokoneen alla olevan emolevyn toiminnan. Nämä kuvat, kun ne on tehnyt erikoistunut tatuoija, voivat olla hyvin realistisia ja graafisia.
Vaikka monet biomekaniikan tatuoinnit kuvaavat ihmisten ja robottien osien saumatonta sulautumista, myös muut muunnelmat ovat suosittuja. Esimerkiksi mekaanisten osien näyttämisen ihon alla jotkut ihmiset voivat esimerkiksi valita kohtauksen, jossa esitetään ihmisen ja koneen vuorovaikutus, kuten verkkotaistelu. Monet näistä kohtaustulkinnoista pohjautuvat teemateoksiin, kuten Matrix- tai Transformers -sarjaan.
Perinteisesti biomekaaninen tatuointi tehtiin mustan ja harmaan sävyissä korostaakseen edelleen koneiden metallisia ominaisuuksia. Kun taidemuoto kehittyi, värit tulivat kuvaan, ja monet tatuointitaiteilijat saivat työnsä eläviin sävyihin. Loppujen lopuksi käytetyn pigmentin määrä on kuitenkin henkilökohtainen valinta, ja monet ihmiset pitävät edelleen alkuperäisestä mustavalkoisesta mallista.
Tämäntyyppisten tatuointien monimutkaisuuden ja yksityiskohtien vuoksi taiteilijat tekevät ne yleensä laastareina. Tyypillisesti henkilö aloittaa pienellä laastarilla halutulla alueella ja palaa laajentamaan sitä, kunnes haluttu koko on saavutettu. Jotkut saattavat pitää tatuoinnin pienellä alueella, kun taas toiset saattavat laajentaa sen kattamaan koko käsivarret, jalat, hartiat ja vartalo. Varoituksena näiden tatuointien hämmästyttävän, monimutkaisen ja erikoistuneen luonteen vuoksi kaikkien, jotka haluavat tehdä sellaisen, on varmistettava, että taiteilija on kokenut ja kykenevä tuottamaan korkealaatuisia biomekaanisia kuvia.
Näiden tatuointien ei luonteensa vuoksi ole tarkoitettu pelkästään futuristiseksi kuvaukseksi vaan myös sisäisen itsen ilmentymiseksi. Tämän seurauksena ajan myötä biomekaaniseen ilmaisuun käytetyt tekniikat ovat laajentuneet sisältämään kuvia, jotka eivät välttämättä sisällä robotiikkaa. Esimerkiksi mekaanisten osien sijasta ihmisellä voi olla sisäpeto tai muu eläin, joka näkyy hänen ihossa olevien illuusoristen kyyneleiden kautta. Samoin yksilöllä voi olla kadonneen rakkaan kasvot, jotka näkyvät rinnassa havaitun reiän läpi. Pohjimmiltaan biomekaaninen tatuointi ja tekniikasta piirretyt kuvat rajoittuvat vain henkilön toiveisiin ja mielikuvitukseen.